Arkistot

Jari Eilola

Arkistoja on perustettu Suomeen 1800-luvulta lähtien. Aluksi arkistoihin tallennettiin viranomaisten yhdistysten, sukujen ja kartanoiden asiakirjoja. Sittemmin arkistojen tehtävät ovat laajentuneet ja monipuolistuneet. Tällä hetkellä arkistot voidaan jaotella viranomais-  ja yksityisarkistoihin. Yksityiset henkilöarkistot, yhdistysten, järjestöjen ja liikeyritysten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden arkistot täydentävät merkittävällä tavalla viranomaisten arkistoja luotaessa kuvaa eri aikakausien suomalaisesta yhteiskunnasta. Arkistoaineiston tallentaminen arkistoihin takaa aineistojen säilyvyyden ja laajan käytettävyyden. Yksityiset keskusarkistot, arkistolaitos ja maakunta-arkistot  ja joidenkin yliopistojen laitokset säilyttävät tiloissaan oman toimintansa tuloksena syntyneitä tutkimushankkeisiin liittyviä aineistoja. Lisäksi museoilla, kirjastoilla ja kotiseutuarkistoilla on omia  arkistokokoelmia.

Arkisto-sana voi tarkoittaa

• Yksityisen henkilön toiminnasta tai yhteisön tehtävien hoitamisesta kertyneiden asiakirjojen kokonaisuutta.  Esimerkiksi henkilön jäämistö, hänen jälkeensä jättämät paperit, valokuvat, äänitteet muodostavat arkiston.
• Laitosta, joka säilyttää arkistoaineistoja.
• Paikkaa, jossa asiakirjoja ja aineistoja säilytetään (huone, rakennus, kaappi, sähköinen tiedosto)

 Arkistolaitos ja muut viranomaisten arkistot

Arkistolaitos muodostuu Kansallisarkistosta, maakunta-arkistoista, sota-arkistosta ja saamelaisarkistosta. Kaupunkien ja kuntien arkistot  säilyttävät puolestaan paikallista hallintohistoriaa ja kulttuuria ja luovuttavat yleensä 40 vuotta vanhemmat aineistonsa maakunta-arkistoihin.

Arkistolaitoksen kotisivuilta löytyy yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten arkistoissa toimitaan, kuinka aineistoja saa luettavakseen ja millä tavalla niitä tulee käsitellä. Vaikka ohjeet on laadittu arkistolaitosta varten, ne pätevät muissakin viranomaisarkistoissa.