Haastattelut
Riina Haanpää
porilainen kulttuuriperinnön yliopisto-opettaja Turun yliopistossa, suku Kauhajoelta
Kuvassa Haanpää soutelee Rauman saaristossa keväällä 2012. Turun yliopiston kulttuuriperinnön tutkimuksen ja maisemantutkimuksen opiskelijat kartoittivat tuolloin kenttäkurssilla haastatteluin saaristolaisten lapsuuskokemuksia.
Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Kirjallisuutta tutkimusetiikasta ja lähteistä - tekstin viitteet"
Haastattelu aineistonkeruun menetelmänä
Haastattelussa aineistoa tuotetaan vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä haastateltavan kanssa. Tilanteessa kohdataan toinen ihminen, pyritään ymmärtämään hänen ajatusmaailmaansa ja kerätään tietoa hänen kokemuksistaan ja käsityksistään. Parhaimmillaan haastattelujen kautta saadaankin tietoa, jota ei asiakirjoissa tai muissa aineistoissa ole luettavissa. 1
Haastattelutilanteessa molemmat osapuolet – sekä haastattelija että haastateltava – toimivat omista lähtökodistaan käsin. Haastattelijan ja haastateltavan sosiaaliset roolit, ikä ja sukupuoli, elämänkokemus, tausta ja koulutus, persoonalliset ominaisuudet sekä jopa pukeutuminen saattavat vaikuttaa siihen, millaiseksi syntynyt vuorovaikutus muovautuu. Myös haastattelun ajankohdalla ja paikalla, keskustelun aiheella, muilla läsnäolijoilla ja tilanteen aitoudella (vapaa keskustelu vai tallennettu tilanne) on merkityksensä tässä inhimillisessä kanssakäymisen muodossa. 2 Vuorovaikutusta tapahtuu monella tasolla. Ei vain haastattelijan ja haastateltavan välisessä suhteessa, vaan myös haastateltavien keskinäisissä keskusteluissa ja neuvonpidoissa sekä vielä haastattelijan, haastateltavien ja tulevan julkaisun lukijoiden välillä. 3
Haastattelu määritellään yleensä dialogiksi, neuvotteluksi tai keskusteluksi. Dialogi taas on vuoropuhelua, jonka lähtökohtana on ajatus haastattelijan ja haastateltavan esiymmärryksen välillä olevasta kuilusta, joka pitää ylittää yhteisen ymmärryksen löytämiseksi. Dialogi ei siis ole vain omien kantojen esittelyä ja niiden puolustelua, vaan dialogissa ihmiset ajattelevat yhdessä ja kuuntelevat mahdollisuuksia, jotka syntyvät vain suhteesta muihin. 4 Kysyminen, kuunteleminen ja kokemusten jakaminen ovatkin haastattelussa olennaisia tekijöitä. Haastattelija asettuu suoraan vuorovaikutussuhteeseen haastateltavan kanssa. Haastattelijalla suhteen luomisen motiivina on mielenkiinto käsiteltävää asiaa kohtaan, ja haastateltavalla motiivina on kulttuurinen taito kertoa kysytystä asiasta. 5
Haastattelut ovat siten hedelmällistä tietoa sisältävää aineistoa. Sellaisina niiden käsittelyssä oleellista ei ole pohtia, onko jokin haastatteluissa sanottu totta vai ei. Haastattelut välittävät informatiivista tietoa. Ne kertovat esimerkiksi tietyistä menneisyyden tapahtumista ja ilmiöistä sekä elämästä, ja ne kertovat nimenomaan henkilökohtaisista, haastateltavan kannalta oleellisista asioista. Haastatteluaineiston kautta päästään käsiksi oman alueen, esimerkiksi tietyn ryhmän, yhteisön, kylän tai yhdistyksen erityislaatuun. Haastattelut tuovat myös julki uudenlaisia tarkastelukulmia: ne paljastavat muun muassa vaiettuja, kiellettyjä, vähäpätöisinä pidettyjä tai unohdettuja asioita. Haastatteluaineisto tuokin uutta valoa vallitsevien sekä yksimielisten historian ja menneisyyden näkökulmien rinnalle. Siksi haastattelu on aineistonkeruumenetelmänä moniin tarkoitusperiin sopiva. 6