Paikkatieto
Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Viitteet ja lähteet"
Hieman kartoista ja paikkatiedosta kotiseutututkimuksessa
Suomen vanhoja karttoja
Karttoja voidaan jakaa ryhmiin eri tavoin. Yksinkertaisin on jakaa ne mittakaavan mukaan
- Suurimittakaavaiset kartat
- Pienimittakaavaiset kartat
Karttoja voidaan jakaa ryhmiin myös niiden käytön mukaan
- Maakirjakartat
- Maanjakokartat
- Maastokartat
- Sotilaskartat
- Kaupunkikartat
- Merikartat
- Geologiset kartat
Suomen karttahistoriaa eli miten Suomi alkoi hahmottua kartalle suurimittakaavaisesti
Ensimmäisen kerran Suomi erotettiin kartalla omaksi niemimaakseen vuonna 1532. Tällöin ilmestyi baijerilaissyntyisen maantieteilijä ja kartografi Jacob Zieglerin teos Quaeintuscontinentur, jossa oli myös Skandinaviaa käsittelevä kartta. Hän sai Suomea koskevat tiedot Upsalan arkkipiispa Johannes Magnukselta ja Västeråsin piispa PederMånssonilta. Kartassa on toistakymmentä paikannimeä Suomen alueelta, ja niistä osalle on löydettävissä nykyinen vastine. Muodoltaan Suomi on epämääräinen ja lähes tunnistamaton alue. 1
Kuuluisin Pohjolaa kuvaava vanha kartta on varmaankin Carta Marina, joka tehtiin Ruotsin viimeisen katolilaisen arkkipiispan Olaus Magnuksen toimesta vuonna 1539. Tällä hän halusi osoittaa alueen laajuuden, jonka luterilaisuus oli katolilaiselta kirkolta Pohjolassa vallannut. Kartassa Suomen alue on melko yksityiskohtainen, vaikka Olaus Magnus oli vieraillut vain maamme pohjoisimmissa osissa. Kartassa on Suomen kohdalla noin 100 paikannimeä.
Jo 1500-luvun lopussa Ruotsissa havahduttiin siihen, ettei valtakunnasta ollut karttaa, jolla voitaisiin tehostaa puolustusta sekä parantaa maan taloudellisia oloja. Tästä johtuen kuningas Kaarle IX kehotti Andreas Bureusta laatimaan yleiskatsauksen, josta Hän Kaarle IX voisi nähdä kaikkien maakuntien ja kaupunkien sijainnin. Ensin ilmestyi vuonna 1611 Lapin kartta. Vuonna 1626 ilmestyi Bureuksen Pohjois-Euroopan kartta, jossa Suomen alue on saanut lähes oikean muotonsa. 2
Vanhat pienimittakaavaiset kartat eivät anna paljoakaan kotiseutututkimukseen, mutta niiden merkitys tuleviin kartoituksiin ja suurimittakaavaisten karttojen laatimisiin on ollut merkittävä.
