Kieli- ja murreasiat

Suomen murteet

Tässä käsitellään perinteisiä paikallismurteita. Siten mukaan eivät kuulu esimerkiksi erilaiset slangit (ammattislangit, koululaisslangi, Helsingin slangi). Erilaisissa slangeissa kysymys on yleensä tietyn ryhmän käyttämästä sanastosta, kun taas murteet ovat kokonaisia kielijärjestelmiä, joilla on paitsi omaa sanastoaan myös oma äänne- ja muoto-opillinen järjestelmänsä. Slangeista Helsingin slangia on ehdotettu Helsingin murteeksikin, mutta Helsinginkin slangi on ollut ensisijaisesti tietyn ryhmän (nuorten miesten) sanastoltaan omaleimainen kielimuoto, joskin Helsingin slangilla on myös leimallisia äännepiirteitä, merkittävimpänä soinnillisten b:n, d:n ja g:n runsas esiintyminen.

Murteiden kannalta onkin syytä korostaa juuri sitä, että murteet eivät ole vain omituista sanastoa. Julkaistuissa murrepakinoissa on usein ongelmana se, että niihin on kerätty harvinaista ja yleiskielestä poikkeavaa murresanastoa niin paljon, etteivät ne enää tunnu aidolta murteelta. Murre on myös tyypillisesti puhuttua: kovin kirjallisten tekstien kääntäminen murteisiksi ei siten useinkaan tuota luontevaa tulosta; toisaalta puhuttu spontaani murre ei tekstiksi kirjoitettuna eli litteroituna useinkaan ole kovin helposti luettavaa.

Tämän kirjoituksen näkökulma on nettikäsikirjan hengen mukaisesti se, millaista luotettavaa tietoa suomen murteista voi Internetin kautta löytää.