Kotiseututkimuksen rahoitus

Lassi Saressalo

Dosentti, Turun yliopisto, FT

Syntyjään Virolahdelta, nykyinen asuinpaikka Turku

Tutkimuksen ja julkaisun rahoituksesta

Kotiseutututkimusta ja sen julkaisemista suunniteltaessa on luonnollisesti mietittävä, mistä työhön saadaan rahoitus. Jos kyseessä on jonk1n julkisen sektorin tilaama työ (kulttuuriympäristöinventointi, pitäjänhistoria, kuntahistoria jne.) ei asiassa välttämättä ole ongelmaa. Tällöin työn tilaaja sitoutuu vastaamaan kaikista kustannuksista, myös yleisten taksojen mukaisista kirjoittajapalkkiosta. Sama koskee niitä harvoja tapauksia, joissa kaupallinen kustantaja tilaa kotiseutututkimuksen ja sen tuloksena julkaisun.

Sen sijaan, jos kyse on joko yhdistysten julkaisuista tai selkeistä omakustannejulkaisuista, tilanne on toinen. Toimijan, tässä tapauksessa vaikkapa kotiseutuyhdistyksen, muun aatteellisen yhdistyksen tai vaikkapa kyläyhdistyksen on ennen työhön ryhtymistä mietittävä, millä saadaan katettua edellisessä luvussa hahmoteltuja tutkimus- ja julkaisukustannuksia.

Kustantajana toimivan yhdistyksen tai omakustanteen tekijän omat varat harvoin riittävät kustannusten peittämiseen. Tällöin voidaan ryhtyä ennakkomarkkinointitoimenpiteisiin.

Julkaisun teosta ja siihen liittyvästä kokonaisprosessista on hyvä kertoa paitsi omalle yhteisölle myös muille seudun järjestöille ja toimijoille, joiden toimintaa tutkimus ja julkaisu koskevat.

Erityisen tärkeää on olla yhteydessä toiminta-alueen paikallislehtiin, aluelehtiin ja järjestöjen tiedottajiin, jotta tieto tulevasta työstä ja sen tuloksena syntyvästä julkaisusta leviää. Tällä keinoin voidaan paitsi saada uusia paikallisasiantuntijoita rikastuttamaan tutkimusmateriaalia myös herättämään kiinnostusta tulevan julkaisun hankintaan. Parasta olisikin, jos vaikkapa paikallislehti seuraisi tutkimustyön ja julkaisun valmistumista ja uutisoisi siitä säännöllisesti. Ja tietenkin työn valmistumisen julkistamiseen on panostettava kaikilla tiedotuksen sektoreilla.

Erilaiset osuuskunnat, seurat, yhteenliittymät, koululaitos, kunta, yhdistykset ja muut yhteiskunnalliset toimijat tulevat useinkin mainittua ja esiteltyä julkaisussa ja siksipä niiltä voi hyvällä omallatunnolla pyytää suoraan avustuksia, joita vastaan tarjotaan tietty määrä nettohintaisia julkaisuja.

Sama koskee paikallisia yrittäjiä, joiden puoleen on hyvä kääntyä kahdellakin tavalla. Ensiksi, jos yrityksen toimintaa esitellään osana kirjan sisältöä, voidaan neuvotella tietyn teosmäärän myymisestä yritykselle, joka voi käyttää teoksia omana markkinointi- tai lahjatuotteenaan. Tämä ei edellytä kirjan tekijältä journalistisesti epäeettistä tekstimainontaa vaan selkeätä kokonaisuuden osasen markkinointia.

Toinen mahdollisuus lähestyä yritysmaailmaa (ja myös mm. kuntaa) on pyytää selvää rahoitustukea ilmoitusten muodossa. Nykypäivän kotiseutujulkaisulle ei suinkaan ole häpeäksi, vaikka sen liitteenä olisivatkin tukijoiden logot tai mainokset. Tällaisessa tapauksessa voidaan laskea keruutyön ja julkaisun kokonaiskustannukset ja hinnoitella tuki-ilmoitukset sen mukaisesti.

Hyvä tie on hankkia ennakkotilauksia tulevaan teokseen. Ennakkotilauksia on syytä tarjota yritysten ja yhteisöjen lisäksi kaikille niille yksityisille henkilöille, joiden elämäntarinaa tuleva julkaisu koskee. Kun ennakkotilaukseen liittää riittävän alennuksen tulevasta teoksen hinnasta, houkuttaa se tekemään sitovan ennakkotilauksen. Markkinoinnissa on muistettava korostaa sitä, että julkaisu on myös hyvä lahjatervehdys niille, jotka ovat muuttaneet pois paikkakunnalta. Toisaalta voisi kuvitella, että mm. kunta voisi hankkia julkaisua lahjaksi uusille kuntaan muuttaville, jotta näiden mahdollisuus omaksua uusi asuinkunta kotikunnaksi paranisivat.

Jotta julkaisun markkinointi onnistuisi, olisi syytä saada mukaan paitsi julkaisuyhteisön omat myyntihenkilöt myös paikalliset yrittäjät. On hyvinkin mahdollista ja useasti kokeiltu menetelmä lähestyä vaikkapa paikallisia kauppiaita pitämään uutuutta esillä omana erillisenä tuotteenaan – useinkaan kauppiaat eivät edes edellytä provision saamista tällaisesta aatteellisesta myyntituesta. Samoin vaikkapa kunnan kirjastoon olisi mahdollista järjestää vastaavanlainen myyntipiste, jota kirjastotyöntekijät vapaaehtoisesti hoitaisivat.

Mikäli julkaisulla on selvät ISBN- ja muut tunnukset voi myynti tapahtua myös kirjakauppaorganisaation kautta maanlaajuisesti. Tällöin toki on muistettava, että kirjakaupat ottavat oman osansa kirjan myyntihinnasta.

Markkinoinnissa ja myynnissä on hyvä muistaa, että myyntituotteen hinta asettuu kohtuulliselle tasolle. Jos kustannusten ennakkohankinta ja ennakkomyynti edes jollakin tavalla onnistuu, voidaan optimistisesti laskea, että myyntituotteen nettokustannus saadaan katettua tätä kautta. Tällöin myyntituotto jää kohtuulliseksi ja aatteellisen yhdistyksen harjoittama myyntitoiminta ei vaikuta sen verovapauteen.