Paikannimet ja henkilönnimet

Paikannimien keruu

Helsingissä sijaitseva Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkisto on nimistön valtakunnallinen keskusarkisto. Nimiarkiston tehtäviin kuuluu koota ja ylläpitää suomen- ja saamenkielisiä nimiaineistoja ennen kaikkea nimistöntutkimuksen, -huollon ja -suunnittelun tarpeisiin. Kieliasiantuntijoiden lisäksi arkiston aineistoja hyödyntävät muun muassa arkeologit, historian- ja sukututkijat, kansatieteilijät ja luonnontieteilijät.

Paikannimien keruu eli nimestys on kenttätyötä, jossa nimenkäyttäjiä ja nimiperinteen taitajia haastatellaan heidän asuinympäristössään. Haastattelijat ovat pääosin kielitieteellisen koulutuksen saaneita tutkijoita ja opiskelijoita, jotka tallentavat suullista perimätietoa sovittujen ohjeiden mukaisesti.

Tietojen varmistamiseksi yhden alueen tiedot kehotetaan keräämään monelta eri asukkaalta. Muistiin merkitään nimeen liittyviä kieliseikkoja ja taustatietoja nimen tarkoittamasta paikasta. Saadut tiedot kootaan systemaattiseksi nimen mukaan aakkostetuksi kokoelmaksi, joka arkistoidaan Nimiarkistoon tutkijoiden käyttöön.

Suomessa suomenkielisten paikannimien järjestelmällinen keruu alkoi vuonna 1915. Työtä organisoimaan perustettiin Tieteellisten seurain paikannimitoimikunta. Myöhemmin keräyttämisestä ovat vastanneet Sanakirjasäätiö, Suomen nimiarkiston säätiö ja vuodesta 1976 alkaen Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, vuodesta 2012 Kotimaisten kielten keskus. Svenska litteratursällskapet i Finland aloitti ruotsinkielisten nimien keräämisen jo 1800-luvun lopussa.

Paikannimikokoelmat

Nimiarkiston vanhimmat erilliskokoelmat ovat Paikkainnimiä ja paikallistarinoita vuosilta 1879–1882. Niihin liittyy 12 300 nimiviitettä käsittävä hakemisto sekä O. A. F. Lönnbohmin laaja, painamatta jäänyt paikannimisanakirjan käsikirjoitus vuosilta 1883–1905. Näihin kokoelmiin voi tutustua Nimiarkistossa.

Nykyään Nimiarkiston paikannimikokoelmat sisältävät noin 2,7 miljoonaa alkuperäistä tai niihin rinnastettavaa, pitäjittäin järjestettyä nimilippua Suomesta ja lähialueilta. Pitäjäjako noudattelee pääosin vuoden 1938 rajoja. Kokoelmiin liittyy keruukertomuksia ja karttoja, joiden avulla nimien tiedot voi kohdentaa oikeaan paikkaan.

Suomesta on arkistoon tallennettu noin 2 300 000 nimilippua. Maamme suomen- ja saamenkielisistä perinnäisistä paikannimistä on kerätty arviolta 95 %. Pieni osa paikannimiaineistosta on sähköisessä muodossa ja Nimiarkiston paikannimikokoelmista julkaistaan digitaalinen arkisto vuonna 2017.

Suomen rajojen ulkopuolelta kokoelmissa on 400 000 nimilippua. Niistä luovutetun Karjalan nimiä on noin 300 000. Lisäksi paikannimikokoelmia on Ruotsin ja Norjan suomalaisalueilta, Itä-Karjalasta, Vienasta, Aunuksesta ja vepsäläisalueilta, Inkeristä ja Virosta. Saamenkielisiä nimiä on yhteensä 34 100 nimilippua Suomesta, Petsamosta sekä Ruotsin ja Norjan Lapista.

Paikannimikokoelmien kopiot on järjestetty aakkosellisiksi kokoelmiksi. Niistä suurin – Suomen, luovutetun Karjalan ja Länsipohjan suomenkielisten nimien yleiskokoelma – sisältää noin 2,2 miljoonaa nimilippua. Kokoelmista on olemassa myös alueittaiset ja aineiston kerääjän tai lähettäjän nimen mukaiset luettelot sekä joitakin aiheenmukaisia kortistoja.

Svenska litteratursällkapet i Finlandin Språkarkivetissa ovat ruotsinkielisen paikannimistön alkuperäiskokoelmat (380 000 nimeä karttoineen). Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistossa ovat tämän aineiston pohjalta tehdyt alueittaiset nimenosarekisterit, jotka on järjestetty nimen alku- ja jälkiosan mukaan aakkosellisiksi kokoelmiksi. Suomen ruotsinkieliset paikannimet (Finlands svenska ortnamn) -hanke sisältää Suomen ruotsinkielisillä alueilla tehtyjä systemaattisia tutkimuksia erityyppisten kohteiden paikannimistä.

Nimilippu

Nimiarkistossa on jokaisesta kenttäkeruun avulla selvitetystä paikannimestä samat perustiedot sisältävä kortti eli nimilippu. Sen otsikkona on nimen yleiskielinen kirjoitusasu. Muut nimilipun tiedot ovat:

• nimen ääntöasu eli murreasu ja paikallissijataivutus
• nimen paikannus kunnan, kylän ja talon tarkkuudella sekä karttapaikannusviite
• paikan lajin ilmaiseva sana (esim. järvi, mäki, pelto, talo, kivi) sekä muut mahdolliset selitykset nimestä ja paikasta. Moniin lippuihin on kirjattu haastateltavilta saatua perimätietoa. Silloin lippuun on kirjattu haastatellun nimikirjaimet.
• Kerääjän nimi ja keräysvuosi

Katso myös nimitietoon liittyvä kartta.

Usein nimiin liittyy paikallisilta asukkailta saatua muistitietoa. Silloin kun se on selvästi tarina-ainesta tai sen todenperäisyyttä ei voi tarkistaa, se on myös sellaisena esitettävä mainitsemalla esimerkiksi, että ”paikkakunnalla kerrotaan”.

Nimiä ja nimiin liittyviä tarinoita on talletettu myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.

Henkilönnimet

Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston henkilönnimikokoelmat (yhteensä 466 500 nimilippua) sisältävät lähinnä etunimiä ja niiden kansanomaisia muunnoksia sekä lempi- ja pilkkanimiä. Tätä materiaalia on kerätty yleisölle suunnatuin keruukilpailuin vuosina 1958 ja 1972. Näistä vuoden 1958 henkilönnimikokoelma on järjestetty yhtenäiseen aakkosjärjestykseen, vuoden 1972 aineisto kerääjittäin ja kunkin kerääjän aineisto puolestaan pitäjittäin ja pienryhmittäin. Vuonna 1972 järjestettiin koululaisille suunnattu keruukilpailu, jonka aines on järjestetty pitäjittäin ja kouluittain.

Svenska litteratursällskapet i Finlandilla on parikymmentä henkilönnimikokoelmaa, jotka sisältävät liikanimiä ja henkilönnimien puhuttelumuotoja. 

Vanhojen puhuttelunimien tuntemus auttaa usein suku- ja talonnimien selvittelyssä. Esimerkiksi nimien Hanttu, Iivanainen, Jantunen, Junttila, Juppi ja Jutikkala taustalla ovat henkilönnimen Johannes erilaiset kansanomaiset muunnokset, joita tunnetaan toistasataa.

Nimiarkiston henkilönnimikokoelmissa on myös etu- ja sukunimiluetteloita nimenkantajamäärineen. Niihin kuuluvat esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen sukunimiluettelo vuodelta 1970 sekä Väestörekisterikeskuksen etunimiluettelot vuosilta 1981 ja 1992 ja sukunimiluettelot vuosilta 1983, 1985 ja 1990 mikrokorteilla ja vuosilta 1995 ja 2000 sähköisenä tietokantana. Erilliskokoelmat sisältävät muun muassa saamelaisia nimiä.

Suomen väestöön kuuluvien etu- ja sukunimien nimenkantajamäärät ovat nähtävissä Väestörekisterikeskuksen sivulla Nimipalvelu. Samalta sivulta pääsee katsomaan suosituimmat etunimet vuosikymmenittäin ja yleisimmät sukunimet (ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset mukaan lukien). Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Väestörekisterikeskuksen aineistosta koostama luettelo kertoo puolestaan, mitkä olivat vuonna 2010 kolmekymmentä yleisintä sukunimeä kussakin kunnassa.  Aiheesta enemmän Ilkka Malmbergin artikkelissa Sukunimesi kertoo mistä tulet, jonka lopussa on kyseinen, vapaasti ladattava aineisto.

Helsingin yliopiston Nimipäiväalmanakkaan – Namnsdagsalmanacka 1997 otettiin uutuutena saamelaiset etunimet. Tähän almanakkaan sisältyy myös Samuli Aikion kirjoitus Saamelaisista nimistä, joka sisältää katsauksen saamelaiseen henkilönnimijärjestelmään. Saamelaista etunimistöä voi tarkastella myös sivulla Nordic Names. Helsingin yliopiston almanakkatoimiston almanakka-arkistosta löytää niin vanhojen kalentereiden nimiluetteloita kuin uudemmatkin almanakat nimipäivineen.

Nimiarkiston asiakirjanimikokoelmat

Nimiarkiston vanhojen asiakirjanimien kokoelmaan on poimittu sekä henkilön- että paikannimiä pääosin Kansallisarkistossa säilytettävistä 1500-luvun tiliasiakirjoista. Arkistossa on myös eri lähteistä kerättyjä pienempiä poimintakokoelmia. Kaikki poimintakokoelmat on tehty erityisesti nimistöntutkimuksen tarpeisiin, mutta niistä saa apua myös sukujen, talojen ja asutushistorian tutkimukseen.

Arkistossa ovat seuraavat kokoelmat: Ahvenanmaa, Häme, Käkisalmen Karjala, Pohjanmaa,  Satakunta, Savo, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Viipurin Karjala sekä erilliskokoelmat Satakunnan ja Hämeen alueelta, Inkerin Pähkinälinnan läänistä, venäjänkielisistä lähteistä 1100–1700-luvuilta ja Vienan Karjalan ja Vienanmeren länsirannikon kuntien paikannimiä vuodelta 1876. Myös Savosta on koossa yli 60 000 nimilippua, ja nimistön poiminta Savon maantarkastusluetteloiden 1500- ja 1600-luvun asiakirjoista jatkuu edelleen.

Nimiarkiston aineistoihin kuuluvat myös seuraavat verkkojulkaisut Savon maakirjoista 1500- ja 1600-luvulta: Pien-Savon pohjoisosan maantarkastusluettelo vuosilta 1562–1564; Säämingin ja Rantasalmen maantarkastusluettelo vuosilta 1562–1563; Johan Habermanin maantarkastusluettelo Pien-Savosta 1620-luvulta; Lars Röösin Pien-Savon verollepanomaakirjan tilusselitykset vuosilta 1643–1646; julkaisut sisältävät henkilön- ja paikannimiä sekä asiakirja- asuissa että aakkosittain hakemistoihin normaalistettuina. Myös syksyllä 2012 ilmestynyt Savon maantarkastusluettelo 1561–1564 on tulossa verkkoon (2016).

Muita digitaalisia, nimiä sisältäviä aineistoja

Historiallisia dokumentteja ovat digitoineet ja indeksoineet muun muassa Kansallisarkisto (sen verkkosivulta löytyvät muun muassa laaja digitaaliarkisto); keskiajan lähteiden (Diplomatarium Fennicum) henkilön- ja paikannimiä; Käkisalmen Karjalan henkilön- ja paikannimiä 1600-luvulta; pitäjänkartat; Suomen asutuksen yleisluettelo 1500-luvulta; runsaasti paikannimiä sisältävä kooste Satakunnasta vuosilta 1303–1571, Suomen Sukututkimusseura (kirkonkirjojen ns. historiakirjat 1600-luvun lopulta alkaen), Karjalan tietokantasäätiö (Neuvostoliitolle luovutetun Karjalan kirkonkirjojen hakukone), Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (mm. kirkonkirjojen ns. pääkirjat, tuomiokirjoja, veroasiakirjoja) ja Kansalliskirjasto, jonka noin 2 miljoonaa digitoitua sanomalehtisivua suomalaisia lehtiä vuosilta 1771‒1910 sisältää kotiseuduntutkijalle runsaasti aineistoa. Lehtien palstoilta voi seurata henkilöiden ja sukujen vaiheita ja paikannimien muuttumista ja vaihtumista. Varsinkin vanhimpien lehtien lukemisessa on fraktuurakirjaimisto hyvä hallita.

Svenska litteratursällskapetin kartanotietokanta Herrgårdar antaa yleiskatsauksen Suomen kartanoita koskevaan aineistoon.

Aineistot sisältävät henkilön-, asutus- ja muuta paikannimistöä sekä karttoja.