Nimistö

Nimet ovat kieltä ja kulttuuria. Kun laaditaan julkaisuja, joihin sisältyy nimiä, joutuu kiinnittämään huomiota vähintään nimien korrektiin kieliasuun, taivuttamiseen ja oikeaan paikantamiseen.  Nimet kiinnostavat myös sinänsä, sillä niillä voi olla paljon kerrottavaa. Paikannimet viestivät paitsi nykyoloista myös aiemmasta elämästä, kuten alueen asuttamisesta, elinkeinoista, arvoista, nimenantajien ja -käyttäjien kielestä ja paikan maantieteellisistä oloista ja niiden muuttumisesta (esim. Pohjanmaalla rantaviivan siirtymisestä). Sukunimet voivat kertoa alueen asukkaista, säätyjaosta, asutusliikkeestä jne. Etunimet ja liikanimet voivat tuoda esiin kansatieteellisiä näkökohtia.  Vanhat asiakirjanimet auttavat määrittämään nimien ikää, ja ne voivat paljastaa myös paikkojen ja nimien muuttuneen aikojen saatossa.

Nimet kuljettavat viestejä tästä ajasta ja aikojen takaa. Kotiseututyössä näitä viestejä voi siirtää tuleville polville eri tavoin. Suullisena perimätietona kulkenutta nimistöä on koottu tutkijoiden ulottuville 1800-luvulta lähtien, ja sitä tallennetaan jonkin verran yhä. Uuttakin nimistöä syntyy koko ajan, sillä tarve puhua paikoista kuuluu jokapäiväiseen elämään.