Haastattelun tallentaminen

Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Kirjallisuutta tutkimusetiikasta ja lähteistä - tekstin viitteet"

Haastatteluja voi tallentaa monin erilaisin tavoin. Yksinkertaisin tapa on tehdä haastattelusta kirjalliset muistiinpanot, jolloin haastattelun kulku ja käsitellyt asiat kirjataan ylös. Tällöin olisi hyvä, jos haastattelijoita olisi tilanteessa kaksi: toinen kirjaa puheen ylös ja toinen keskittyy kysymysten tekoon ja kuuntelemiseen. Pelkästään muistiinpanojen varaan ei haastattelun tallentamista kuitenkaan kannata jättää, jos on mahdollisuus ja lupa käyttää tallennusvälineitä. Haastattelussa esille tulleita asioita ei välttämättä ehdi ylös kirjoittamaan, eikä niiden muistaminen jälkeenpäin ole helppoa. 38

Nauhuri tai sanelin mahdollistaa tilanteessa kertomiselle suotuisan ilmapiirin, sillä se vapauttaa haastattelijan osallistumaan täysipainoisesti tilanteeseen – keskustelemaan, kuuntelemaan ja esittämään myös tarkentavia lisäkysymyksiä. Tallentamisen ansiosta tehtyyn haastatteluun voidaan aina palata, tilannetta voidaan analysoida uudelleen ja voidaan tehdä tarkistuksia. Tallentamisen avulla saadaan varmuus tapahtumista ja haastattelun tunnelmista, ja se onkin siksi tärkeä havainnointiväline. 39

Joissakin tapauksissa haastattelun tallentaminen saa haastateltavan jännittämään ja haastattelun alku voi siksi olla kankean tuntuista. Haastateltava voi myös kokea, että hänelle syntyy erityinen vastuu kertomastaan, kun se ”kerran menee nauhalle”. 40 Tällöin on hyvä selvittää ja perustella, miksi tilanne talletetaan (antaa haastattelijalle mahdollisuuden keskittyä kuunteluun) ja mikä tallenteen käyttötarkoitus on. Myös tallenteen arkistoinnista ja jatkokäytöstä on sovittava haastateltavan kanssa. Luottamuksellisen suhteen rakentaminen haastateltavan ja haastattelijan välillä on siis ensiarvoisen tärkeää. Tallentamisen myötä tulee ratkaista myös eettiset kysymykset. Tallenne ja tallenteelta kuuluva ääni paljastaa haastateltavan, joten yksityisyyden suojan mahdollistaminen eli anonyymisyyden takaaminen on hankalaa. Tallentamiselle ja tallenteen käyttämiselle sekä sen arkistoinnille on aina saatava haastateltavan lupa. 41

Videokamera on nauhureita ja sanelimia jonkin verran huomiota herättävämpi tallennusväline. Se on myös väline, joka vaikuttaa tilanteeseen. Siksi sen käyttäminen haastattelussa vaatii enemmän suunnittelua. 42 Esimerkiksi jos kuvaaja on eri henkilö kuin haastattelija, on hyvä selvittää paitsi haastateltavalle myös kuvaajan ja haastattelijan kesken, minkälaisia roolijakoja tehdään: Onko kuvaaja vain kuvaaja vai voiko hän ottaa osaa keskusteluun. Entä missä määrin kuvaajan mahdollinen liikkuminen, kuvakulmien valinnat ja asemointi vaikuttavat tilanteeseen ja niin edelleen.

Videokameran käyttö helpottaa haastattelutilanteessa esiin tulevan tiedon huomiointia ja analysointia. Tilanteeseen paluu onnistuu jälkeenpäin, ja esimerkiksi haastattelijan ja haastateltavan välinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen eleineen, ilmeineen ja tunnelmineen välittyvät autenttisina uudelleen ja uudelleen. Myös haastattelutilanteen kuvaamiseen ja kuvan arkistointiin on pyydettävä lupa. 43

Haastattelutilanteessa kannattaa tehdä myös havainnointiin perustuvia muistiinpanoja, vaikka tilanne tallennettaisiinkin nauhurilla, sanelimella tai videokameralla. Huomio kannattaa kiinnittää muun muassa vuorovaikutukseen, syntyneisiin suhteisiin ja esimerkiksi ryhmämuisteluissa ryhmän toimintaan (kuka puhuu eniten ja on ryhmän auktoriteetti, kuka on hiljainen myöntelijä, kenen toimesta siirrytään uusiin aiheisiin ja niin edelleen). Havainnoinnin tarkoituksena on päästä sisään haastattelutilanteen tapahtumiin ja toimintoihin. Havainnoinnissa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi tilaan ja paikkaan, haastattelun tai ryhmämuistelun osanottajiin, toimintaan ja tekoihin sekä tavoitteisiin. Myös sanatonta viestintää, eleitä, ilmeitä ja tunteita on hyvä huomioida. 44