Haastatteluaineistojen käyttö ja tutkimusetiikka
Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Kirjallisuutta tutkimusetiikasta ja lähteistä - tekstin viitteet"
Helsingin Sanomien sivuilla uutisoitiin joulukuussa vuonna 2004 tapauksesta, jossa sukuseura sai sakot salatun lapsen paljastamisesta sukuseuran kirjassa. Uutinen pakotti pohtimaan, mitä tietoja voi julkaista missäkin tarkoituksessa ja mitä ei. Sukuseuraa koskevassa syytteen käsittelyssä vedettiin raja siihen, pitääkö sukuseuran kirjaan soveltaa henkilötietolain pykälää, joka sallii ja mahdollistaa suvun jäsenille oikeuden kieltää omien tietojensa kerääminen ja tallentaminen. Oikeuden ratkaisussa päädyttiin tulkintaan, jossa sukuseuran kirja nähdään itsenäisenä kirjallisena tuotteena. Se sisältää muutakin kuin sukututkimuksellisia ihmisten henkilökohtaisia tietoja. Sukututkimuksissa on yleensä mukana myös aikalaiskuvauksia, muistelmia ihmisten elämästä ja historian kulusta, ja näillä voidaan nähdä olevan myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Siksi sukuseuran tapauksessa ei tuomiota varsinaisesta henkilörekisteririkoksesta tullut. 1
Haastatteluaineistojen käytössä syntyy myös väistämättä eettisiä ratkaisuja vaativia pohdintoja: Miten aineistosta poimittujen asioiden valikointi tapahtuu? Mitä julkaistaan? Miten henkilötietoja käsitellään? Arja Kuula on pohtinut tutkimuseettisiä kysymyksiä ja avannut muun muassa henkilötietolain tulkintaa teoksessaan Tutkimusetiikka (2006). Henkilötietolain mukaisesti on huolehdittava siitä, ettei käytä väärin ihmisten henkilötietoja tai arkaluonteisia asioita. Henkilötietoja taas ovat kaikki sellaiset tiedot, esimerkiksi henkilöä ja hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavat merkinnät, joista hänet tai hänen perheensä voidaan tunnistaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että haastatteluaineiston parissa työskenteleviä velvoitetaan erityiseen huolellisuuteen aineiston käytössä ja suojaamisessa. 2
Haastatteluaineiston käyttäjää sitoo myös vaitiolovelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että sivullisille ei saa kertoa yksittäisten ihmisten ominaisuuksista, oloista tai taloudellisesta asemasta saatuja tietoja. Usein haastattelutilanteissa käsitellään myös sellaisia aiheita, joita haastateltava ei ole tarkoittanut julkisuuteen. Tällöin on syytä pitää huoli siitä, että haastateltavan toiveita kunnioitetaan ja että vaitiolovelvollisuus toteutuu. 3 Eettinen pohdinta aineistojen käytössä ei silti ole vain lakiin, normeihin tai sääntöihin perustuvaa, vaan eettisyys ja eettisesti oikein toimiminen ovat ennen kaikkea aineiston käyttäjän omiin valintoihin liittyvää pohdintaa. Kysymys on siitä, että omaa kyvyn ajatella omien ja yhteisön arvojen kautta sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. 4
Yhtenä eettisyyden ehtona toimii tehdyn julkaisun tai tutkimuksen uskottavuus. Tutkimuksen velvollisuutena on tuottaa systemaattista, hyvin perusteltua ja luotettavaa tietoa asioista loukkaamatta kuitenkaan tutkimuksen kohteena olevien ihmisten yksityisyyden suojaa. 5
Haastattelun keinoin tuotettujen kertomusten ja historian tarkastelun haasteellisuus syntyykin juuri niiden ihmiskeskeisyydestä, sillä tutkimusten kohteina ja tiedon tuottajina ovat ihmiset. Aineistoa tuotetaan yhdessä haastateltavan kanssa – kyselemällä, kertomalla ja kuuntelemalla – ja toisaalta aineistoa käyttävä haastattelija / tutkija rakentaa myöhemmin tuosta yhdessä tuotetusta tiedosta tulkinnan. 6 Tulkinta on siis yleensä vain toisen osapuolen luomaa, ja siksi tehtyjä ratkaisuja olisi huolella pohdittava. Myös tutkijan omalla taustalla on merkitystä tulkinnan tuottamisessa. Esimerkiksi oman kulttuurin, kylän tai suvun tutkimuksessa eettinen näkökulma korostuu ja suhde kulttuuriin, historiaan ja arvoihin tai ihanteisiin on perusteltava. 7
Mitä tutkitaan
Kysymys siitä, missä määrin on eettistä puuttua toisen ihmisen elämään, tehdä tulkintaa tai kirjoittaa ja julkaista, on hankala. Esimerkiksi arkaluontoisia asioita, kuten vaikkapa rikollisia tarkastellessa eettisiä kysymyksiä on arvioitava erityisen tarkasti, sillä kyse on myös moraalisista normeista, joita rikollinen on tekojensa kautta kyseenalaistanut ja rikkonut. Ei siis vain itse tulkinta, vaan myös koko aihe voi olla eettisesti arveluttavaa. Lähtökohtana voivat olla tutkimusetiikan juridiikka ja sen säännöt. Kun kyseessä ovat tutkimuksen kohteena olevat ihmiset, korostuvat yksilön oikeudet. Esimerkiksi arkaluonteisuus määritellään henkilötietolaissa tarkasti. Arkaluonteisia asioita ovat tutkittavien sosiaalietuuksien, rikoksien, terveydentilojen, uskonnollisuuden, poliittisten asenteiden ja seksuaalisen suuntautumisen kysymykset. 8
Arkaluonteisuuden normin yksipuolinen noudattaminen estäisi muun muassa rikollisuuden tutkimuksen, mutta arkaluonteisia asioita ei voi määritellä pelkästään henkilötietolakiin nojautumalla. 9 Miten siis tulkitaan henkilötietolakia tai arkaluonteisuutta? Määrittelemisen voisi jättää haastateltaville itselleen. Silloin ne, jotka esimerkiksi ovat kokeneet rikollisen aiheen kiusalliseksi tai sopimattomaksi, ovat jättäneet asiasta kertomatta. Ja taas ne, joille asiasta on sopinut puhua, saavat äänen. Tämän periaatteen mukaisesti eettisiä ongelmia arkaluonteisuudesta syntyisikin vain silloin, jos tutkimuksen kohteina olisi sellaisia, jotka eivät siinä asemassa haluaisi olla. 10
Arkaluonteisuuden määritteleminen on myös yksilöllisesti koettua ja etenkin tilannekohtaista. Esimerkiksi jossakin tilanteessa voi olla oikeutettua puhua rikoksista ja rikollisista, ja se voi olla jopa osa arkipäiväistä toimintaa, mutta näin ei välttämättä aina koeta. Kysymys voi olla myös sukupolvia koskevaa eli nuorille kertominen julkisesti voi olla luontevampaa ja helpompaa kuin vanhemmille, haastattelussa käsiteltävät tapahtumat kokeneille sukupolville. Tai se voi olla myös toisinpäin. 11
Ajan merkitys
Myös aika asettaa rajoituksia menneisyyden tapahtumien tarkastelulle. Se voi olla hyvä määrittäjä ja ratkaista eettisen ongelman silloin, kun pohditaan tutkimuksen kohteena olevien yksilöiden yksityisyyden suojaa. Aika kertoo, milloin tapahtumasta on kulunut riittävästi, jotta yksilöä ja tapahtumaa voidaan käsitellä historiaan kuuluvana kertomuksena muiden joukossa: yksityisyyden suoja yleensä vähenee, kun henkilön kuolemasta on kulunut tarpeeksi aikaa. Aika kertoo myös, milloin esimerkiksi rikoksen tekijän ja rikoksen uhrin läheiset ovat valmiita menneisyyden tapahtumia käsittelemään. Ainoastaan lähihistorian tarkastelu aiheuttaa ajan suhteen ongelmia. Lähihistoria – tutkijan, haastateltavien ja tutkimuksen kohteen oma aika – ei yleensä poikkea merkittävästi nykyisyydestämme. Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset ominaispiirteet ovat tuttuja, ja tutkijoilla on myös mahdollisuus saavuttaa tutkittavien ajatusmaailma. Toisaalta taas ongelmaksi voi muodostua juuri perspektiivin puute eli tutkija ei välttämättä kykene hahmottamaan kaikkia merkityksellisiä asiayhteyksiä. 12 Menneisyyden tapahtumien keskellä eläneen ja kasvaneen tutkijan voi hämmentää se, miten monin eri tavoin esimerkiksi tehty rikos on koettu, miten voimallisesti se on vaikuttanut yhteisön elämään ja miten se yhä vaikuttaa käsitysten taustalla.
Ongelmaksi voivat muodostua aineistojen käyttörajoitukset. Tämä korostuu etenkin perinteisten historiallisten arkistolähteiden, mutta myös arkistoon tallennettujen muistitieto- ja haastatteluaineistojen kohdalla, sillä niiden arkistointiin liittyviä ehtoja voidaan suunnitella. Arkistot voivat esimerkiksi velvoittaa käyttämään aineistoja niin, että tutkittavien henkilötietoja tai muita vastaavia tunnistetietoja ei tuoda tutkimuksessa millään tavoin esille. Kerätyille haastatteluaineistoille on voitu asettaa myös muunlaisia käyttörajoituksia, joiden mukaan aineistoa saa käyttää esimerkiksi vain aineiston kerääjän ja haastateltavan luvalla, tai vain tiettyihin tarkoituksiin. Tällä tavoin voidaan kontrolloida, milloin ja mihin tarkoitukseen kerättyä aineistoa käytetään. 13
Eettisiä ratkaisuja pohditaan myös tutkijan työpöydällä. Kun tarkastellaan haastatteluaineistoa, joka sisältää erilaisia, moniäänisiä ja jopa kyseenalaistavia tulkintoja, niin myös haastateltavat ja heidän näkökulmansa ovat merkittävä osa tarkastelun ja tulkinnan prosessia. Äänen antamista ihmisille, haastateltaville ja tutkimuksen kohteille voi jo pitää eettisenä ratkaisuna. Mutta kenelle annetaan ääni kertoa menneisyydestä ja mitä valikoidaan esitettäväksi ja tulkittavaksi, on lähes yksinomaan tutkijan valinta. Eettisesti merkittävää tällöin on, että tutkijan ja haastateltavan yhdessä tuottama tieto ymmärretään oikein. 14 Tämän varmistamiseksi on monesti pyydetty haastateltavia mukaan tutkimukseen, mukaan pohtimaan kerrottua ja kerrottujen muistojen merkitystä sekä lukemaan tuotettuja tulkintoja. Sen tarkasteleminen, miten tutkimuskohde itse näkee itsensä – ennen ja jälkeen tutkimuksen – ja miten tutkijat sen ovat kuvanneet ja miten tämä kuvaus lisää vuoropuhelua osapuolien välillä, on mielenkiintoinen ja tärkeä haaste. Kysymys on varsinkin oman kulttuurin, kylän tai suvun tutkimuksessa otettava huomioon, sillä neuvotteluja tulkinnoista esimerkiksi kyläyhteisössä tai suvun parissa on käyty ja tullaan käymään. Tehtyjen haastattelujen jälkeen saattaa tapahtua esimerkiksi haastateltavien keskinäisiä vertailuja, joissa kerrottuja asioita korjataan oikeaksi. 15
Kysyjän vastuu
Haastattelijan ja haastateltavien välinen luottamus ja kunnioitus sekä yhteisymmärrys ovat lähtökohta haastattelutilanteissa. Kun siirrytään haastattelijan/tutkijan muodostamaan menneisyyden kuvaukseen, on pohdittava ja arvioitava myös haastateltavien ja mahdollisten lukijoiden huomioon ottamista. Haastateltaville on rehellisesti kerrottava, millaista tutkimusta tehdään ja miten se edistyy. Kysymys on ennen kaikkea luottamuksesta, siitä että haastateltavien ymmärrykselle ei tehdä vääryyttä ja myös siitä, että intimiteetti- ja yksityisyyden suoja säilytetään, jos he näin haluavat. Julkaisuissa tätä etiikkaa voi harjoittaa vaikkapa antamalla haastateltaville peitenimet. Juuri peitenimien käyttöä suositaan laajalti. Syy tähän henkilöllisyyden peittelyyn on yksityisyyden suojassa, joka haastateltaville näin taataan. 16 Tutkimuksen tulkinnasta on viime kädessä vastuussa tutkija, ja siksi peitenimillä halutaan suojata haastateltavia, ei suinkaan aina toisiltaan tai ympäröivältä yhteisöltä, vaan suhteessa yhteisön ulkopuoliseen yleisöön ja tutkimuksen lukijoihin.
Kuitenkin haastatteluaineistoihin perustuvissa tutkimuksissa ja julkaisuissa kerronnan kohteina olevia ihmisiä saatetaan esitellä heidän oikeita nimiään käyttäen. Tämänkaltaiseen ratkaisuun saatetaan päätyä esimerkiksi silloin, kun kerrottuja henkilöitä ja tapahtumia koskevat asiakirjat ja henkilötiedot ovat avoimesti arkistoista saatavilla. Samoin tapahtumista on voitu kirjoittaa julkisesti lehdissä ja niistä keskustellaan avoimesti yhteisön piirissä. Mutta usein päätös käyttää haastatteluaineiston välittämien ”kolmansien osapuolien” eli kohteiden oikeita nimiä on ennen kaikkea siinä, että tarkastelun tutkimuksellinen merkitys saattaa peittyä, mikäli heidät esitellään peitenimin. Tutkimukset liikkuvat tietyissä kulttuureissa, tietyissä yhteisöissä ja tietyillä paikoilla. Usein kerronnan kohteet ovat myös tunnettuja paikallisperinteen henkilöitä, jotka suureksi osaksi saavat merkityksensä tietystä kulttuurista. Tämänkaltainen aines on usein syntynyt oikean, todellisen ihmisen ympärille, joten identiteetin häivyttäminen ei ole aina tarpeellista. 17
Kysymyksen haastateltavan anonymisoinnista tai haastatteluissa kerrottujen ja esiin tulevien kolmansien osapuolien anonymiteetin suojelusta voi suunnata myös toisaalle. 18 Onkin tarpeen pohtia, onko tutkimuksen ymmärtämiseksi välttämätöntä tietää haastateltavan nimi tai tuoko esimerkiksi haastattelussa kerrottu ja vaikkapa arkaluontoiseksi koettu asia jonkin merkittävän lisän tutkimukselle. Voisiko siis haastateltavan kertoman asian käsitellä yleisellä tasolla niin, ettei sitä henkilöitäsi enempää haastateltavaan kuin kerronnan kohteena olevaan kolmanteen osapuoleenkaan?
Aito eettisyys toteutuu nimenomaan haastattelijan/tutkijan omasta halusta toimia oikein niin haastattelutilanteessa kuin tutkimusta tehdessäänkin. Rehellisyys, tunnollisuus, toisen ihmisen kunnioitus, kiinnostus ja motivoituneisuus asiaa kohtaan sekä valmius pohtia oikeanlaista toimintaa ja oikeanlaisia ratkaisuja ovat eettisyyden ja eettisten periaatteiden mukaisesti toimimisen perusedellytyksiä. Eettisyys ei siis ole vain lain kirjaimen noudattamista, vaan valmiutta välittää ja toimia vastuullisesti. 19
Tutkimuksesta kertominen
Tekeillä olevasta aineiston keruusta ja sen myötä syntyvästä tutkimuksesta tiedottaminen on tärkeää. Haastateltaville on hyvä kertoa keruun tarkoituksesta ja tavoitteista – kuka tekee, mitä tekee ja miksi. Tiedottamista ja aineiston keruuta varten laaditaan aineiston käyttölupalomake, joka täytetään yhdessä haastateltavan kanssa haastattelutilanteessa. Lomakkeessa kerrotaan, kuka on aineiston keruun ja tulevan tutkimuksen vastuullinen henkilö. Vastuullisen henkilön yhteystietojen lisäksi lomakkeessa voi kuvata keruuhanketta ja tulevaa tutkimusta. Erityisen tärkeä on painottaa keruuseen ja tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuutta eli haastateltavalla on oikeus perua lupa aineiston käyttöön. 20
Aineiston arkistointia on pohdittava jo ennen aineiston keruuseen ryhtymistä – mihin kerätty aineisto tullaan arkistoimaan, miten se arkistoidaan ja onko haastateltavalta saatu suostumus aineiston arkistointiin. Onko aineisto vapaasti vai rajoitetusti käytettävissä? Säilytetäänkö aineisto kaikkien vapaasti saatavilla vai onko sen käyttö rajattu esimerkiksi vain aineiston kerääjille ja tutkijoille? Voiko kerättyä aineistoa käyttää muuhunkin tarkoitukseen kuin vain alkuperäisen suunnitelman mukaiseen käyttöön? Laaditaanko aineiston käytölle muita mahdollisia käyttörajoituksia? Myös kerätyn aineiston ja sen sisältämien tietojen suojaamista on suunniteltava. On hyvä jo käyttölupalomakkeessa sopia, saako esimerkiksi haastateltavan nimeä tai muita tunnistetietoja käyttää mahdollisissa julkaisuissa ja tutkimuksissa. Käyttölupalomakkeessa on selvitettävä aineiston säilytys, aineiston jatkokäytön mahdollisuudet ja aineiston omistussuhteet eli kuka saa käyttää, miten saa käyttää ja mihin tarkoitukseen. Oleellista siis on, että kumpikin haastattelutilanteen osapuoli tietää, mitä tehdään ja miten. 21
Esimerkki haastatteluaineiston käyttöluvasta
Maija Meikäläinen
Yhdistys tms. tiedot
Yhteystiedot
TALLENNETUN HAASTATTELUAINEISTON KÄYTTÖLUPA
Haastatteluaineiston keruu liittyy kotiseutuyhdistyksen Rauman saaristossa tapahtuvaan tutkimukseen, jossa tarkastellaan menneen ajan saaristolaiselämää asukkaiden näkökulmasta. Aineiston keruun tarkoituksena on kartoittaa saaristolaisten muistin paikkoja, lapsuuden, työn, asumisen ja elämisen kokemuksia sekä kulttuuria.
Käyttölupa toimii todisteena siitä, että haastattelija on pyytänyt haastateltavalta luvan aineiston käyttöön. Lupa ei ole sitova, vaan haastateltavalla on oikeus halutessaan perua lupa aineiston käyttöön. Keruun järjestävä taho / haastattelija sitoutuu käsittelemään aineistoa niin, ettei se loukkaa haastateltavien yksityisyyden suojaa. Aineisto arkistoidaan kotiseutuyhdistyksen kokoelmiin, jossa se on tutkijoiden käytettävissä.
Ympyröi vastauksesi.
1. Kotiseutuyhdistyksen tutkijat ja jäsenet saavat käyttää aineistoa tutkimuksiin sekä erilaisiin julkaisuihin ja näyttelyihin Kyllä/ Ei
2. Haastateltavan nimen saa mainita tutkimuksissa ja julkaisuissa Kyllä/ Ei
3. Haastateltavaan saa ottaa yhteyttä haastattelua täydentävissä kysymyksissä Kyllä/ Ei
4. Aineiston saa arkistoida Kotiseutuyhdistyksen kokoelmiin tai muuhun arkistoon Kyllä/ Ei
Kotiseutuyhdistyksen kokoelman /arkiston käyttösäännöt ohjaavat aineiston jatkokäyttöä.
5. Aineistoa saa käyttää jatkossa myös muihin tutkimuksiin ja julkaisuihin Kyllä/ Ei
Paikka ja päiväys
Haastateltavan nimi ja yhteystiedot Haastattelijan nimi ja yhteystiedot
Haastateltavan allekirjoitus Haastattelijan allekirjoitus
