Haastattelun jälkityöt, tekstin viitteet
Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Kirjallisuutta tutkimusetiikasta ja lähteistä - tekstin viitteet"
Haastattelutilanteen havainnointi on merkittävää siksi, että se tuo mukanaan korvaamatonta apua haastatteluaineiston jälkityöhön. Heti haastattelun jälkeen kannattaa kirjoittaa muistiin tai sanella haastattelun jatkoksi omia havaintojaan tilanteesta ja haastattelun kulusta: ketä haastatteli, missä ja milloin, osallistuiko tilanteeseen muita ihmisiä, mistä asioista keskusteltiin, miten keskustelu eteni ja millaisia tuntemuksia tilanne herätti. Itse haastattelu kannattaa purkaa tallenteelta mahdollisimman pian haastattelun jälkeen, kun haastattelutilanne ja kerätty aineisto on vielä tuoreessa muistissa. 45
Haastattelutallenne on tarkoitettu ensisijassa kuunneltavaksi, mutta haastattelun voi myös purkaa tekstiksi, jolloin tiedon etsintä tallenteelta helpottuu. Yksi purkamisen keino on esimerkiksi sanatarkasti kirjoitettu litteraatio. Litterointi on ilmaisu, jolla yleisesti tarkoitetaan haastattelun tai muun ääninauhan tai tallenteen purkamista kirjalliseen muotoon tekstiksi. Menetelmänä litterointi on aikaa vievä. Usein lasketaan yhden tunnin haastattelun vaativan noin kuusi tuntia litteroimista. 46
Litterointitapoja on useita. Niin sanottu osittainen litteraatio kattaa nimensä mukaisesti vain osan haastattelussa tuotetusta puheesta. Aineistosta valikoidaan litteroitavaksi ainoastaan tutkittavan aiheen kannalta keskeisimmät asiat. Sanatarkassa litteroinnissa haastattelun koko sisältö kirjataan sanatarkasti ja puhekielisesti säilyttäen haastateltavan murteen. Murreteksteistä ei kuitenkaan kannata pyrkiä tekemään niin sanottua tarkekirjoituslitteraatiota, sillä se edellyttää siihen kouluttautumista. Normaali ylöskirjoittaminen siis riittää. Myös tauot, täytesanat, toistot, haastattelijan myötäilyt ja vaikkapa tunneilmaukset naurahduksineen kirjataan ylös. Yleiskielen tasolla tehtävässä litteraatiossa haastattelun sisältö kirjataan puhekielen sijaan yleiskieliseksi eli puhe muutetaan oikeakieliseksi. Suositeltavaa on tyytyä litteroimaan osittain, jolloin huomio kiinnitetään haastattelussa esiin nouseviin ja tulevan tutkimuksen kannalta oleellisiin seikkoihin. 47
Litteraation alkuun merkitään haastattelun tiedot eli aika, paikka, haastattelija(t) ja haastateltava(t) tietoineen sekä haastattelun aihe. Tämän jälkeen haastattelussa käyty vuoropuhelu kysymyksineen ja vastauksineen kirjataan tekstin muotoon. 48 Haastattelijan puheenvuorot, kysymykset ja kommentoinnit erotetaan omiksi riveikseen ja haastateltavan puheenvuorot omiksi. Jokainen uusi puheenvuoro aloittaa siis uuden rivin. Käytännössä litteraatio seuraa kysymys–vastaus-ketjua.
Esimerkki sanatarkasta litteraatiosta
Kauhajoki 12.7.2002
Haastattelija: Riina Haanpää
Haastateltava: NN
Haastattelun aihe: Suvun merkittävät tapahtumat
(Riina): Niin, kerroppa vielä siitä suvun, mitä, mitä oli.
(NN): Yksi sellaanen, jotta mun äiti luuli, sitä, sitä tätiänikin, jotta se oli varmahan sillä lailla. Sillä oli sellaasia hulluja kyllä. Että niin. Jotta varmahan oli sittes sitä, sitä hulluutta periny. Jotta tuo on, tuo on kolomantehen ja nelijäntehen poloveen se periytyy.
(Riina): Juu.
(NN): Sitten se vissihin loppuu, kun neljäs polovi. Ettei sunkaan tartte enää lujaa peljätä, kovin lujaa.
(Riina): Niin, että tulee hulluks, joo.
(NN): Joo, joo, näin on, kyllä.
Ryhmämuistelun jälkityössä litterointi on hyvin haastava tehtävä, sillä muistelevien ihmisten äänien erottaminen ja tunnistaminen on hankalaa. Siksi ryhmämuisteluja järjestettäessä onkin syytä aluksi selvittää ryhmälle tilanteen säännöt eli vain yksi muistelija kerrallaan puhuu ja ensimmäistä kertaa puheenvuoron ottanutta pyydetään esittäytymään. Näin tallenteelta on mahdollista jälkitöiden yhteydessä tunnistaa jokainen muistelija. 49 Myös tilanteen keskustelunomaisuus luo keskeytyksiä, aiheesta poikkeamia ja osin tahatonta päällekkäistä puhetta, joka hankaloittaa litteroimista. Siksi ryhmämuistelun purkamisessa kannattaakin miettiä toisenlaisia vaihtoehtoja.
Haastatteluaineistosta voi tehdä sisältöselvityksen eli haastattelun pääkohtien ja -aiheiden referoinnin. Sisältöselvityksessä kirjataan tekstiksi haastattelijan esittämät kysymykset ja haastateltavalta saadut vastaukset, mutta kirjaus ei ole litteraation tavoin sanatarkkaa jäljentämistä. Sisältöselvityksen alkuun merkitään haastattelun tiedot samalla tavalla kuin litteraation alkuun. 50
Nauhapöytäkirjan tehtävänä on kertoa lyhyesti tallenteen sisältö. Se on apuväline hahmotettaessa esimerkiksi litteraation sisältöä tai etsittäessä tallenteelta tietoa. Nauhapöytäkirjaan voidaan merkitä vaikkapa ranskalaisilla viivoilla haastattelun teemat eli ne kokonaisuudet, joita haastattelussa on käsitelty. Näitä teemoja voi myös avata muutamalla kuvailevalla sanalla, esimerkiksi kerrotun tapahtuman osalliset, syy tapahtumaan ja seuraukset tai vaikkapa erilaiset työvaiheet voidaan kirjata auki. Nauhapöytäkirjan tehtävä on olla kuin sisällysluettelo, joten niitä ei tehdä liian tarkoiksi. Myös nauhapöytäkirjan alkuun merkitään haastattelun tiedot. 51
Esimerkki nauhapöytäkirjasta
Haastattelun aika ja paikka
Haastattelija ja haastateltava
Haastattelun aihe: Saariston elinkeinoelämä
- Saariston ympäristöolosuhteet, esim. meren vaikutus huomattava
- Luonnon tarjoomukset
- Ihmisen omat mahdollisuudet hyödyntää luontoa
- Yhteydet kaupunkiin (palvelut, tuotteiden markkinointialue); kulkeminen kaupunkiin (reitti ja maamerkit)
- Elinkeinoina kalastus (pyyntipaikat, pyydykset ja pyyntimenetelmät, myynti- ja kotitarvekalastus, kalastuselinkeinon muutokset ja päättyminen, virkistyskalastus)
- Elinkeinona maatalous ja karjanhoito (omavaraistalous, kotieläimet, koneistuminen ja työvälineet)
- Elinkeinona metsätyöt
- Vuodenkierron työt
- Kesäasukkaiden pito
- Marjastus, kukkien myynti, turkistarhaus
- Aikuisten ja lasten työt
Haastattelua ja haastattelusta tehdyn tallenteen sisältöä ei välttämättä tarvitse purkaa tekstin muotoon, vaan haastattelussa syntyneen äänen kuunteleminen tallenteelta on merkityksellistä. Kuunnellessa haastattelua yhä uudelleen ja uudelleen palataan tavallaan samaan tilaan, haastatteluun ja sen vuorovaikutukseen. Tallennetta kuuntelemalla ei rikota – litteroinnin tavoin eri osapuolet erottamalla – haastattelussa syntynyttä vuorovaikutussuhdetta ja tulkintayhteyttä. Kuunteleminen edellyttääkin vaatimusta ymmärtää, mitä haastateltava sanoo. 52
Haastattelun jälkeen
Haastattelu on aina yhteistyötä haastattelijan ja haastateltavan välillä. Kertomuksia ja tulkintaa tuotetaan osin yhdessä. Siksi on tärkeää, että tämä yhteistyö jatkuu koko prosessin ajan, myös haastattelutilanteen jälkeen. Tutkimuksen, kyläkirjan, sukututkimuksen tai vastaavan julkaisun edistymisestä on hyvä kertoa haastateltaville. Myös julkaisun sivuille kirjoitettuja tulkintoja voi käydä yhdessä haastateltavien kanssa läpi ja näin tarkistaa tehtyjen tulkintojen paikkansapitävyys. Olennaisinta prosessissa on, ettei haastateltavien näkemyksille tai käsityksille tehdä vääryyttä. 53
Viitteet
1) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 35; Ukkonen 2006, 175–176.
2) Hirsjärvi & Hurme 2001, 68–69, 128–134; Huuskonen 2004, 64–65; Ruotsala 2005, 53; Siikala 1984, 237–238.
3) Ukkonen 2006, 176.
4) Vasenkari 1996, 103.
5) Ukkonen 2006, 177.
6) Fingerroos & Haanpää 2006, 27–28, 35; Kalela 2000, 98; Korkiakangas 2006, 124–125; Peltonen 2006, 112–113; Ukkonen 2006, 177–180.
7) Hirsjärvi & Hurme 2001, 35, 48–53; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
8) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 36; Ruotsala 2005, 54–55.
9) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 37; Lumme-Sandt 2005, 134.
10) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 53.
11) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 57; Lumme-Sandt 2005, 131–132.
12) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 53; Ukkonen 2006, 180–186.
13) Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
14) Hirsjärvi & Hurme 2001, 45; Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 39; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
15) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 39; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
16) Hirsjärvi & Hurme 2001, 47–48; Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 40–43; Ruotsala 2005, 65; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
17) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 40–43; Ruotsala 2005, 65–66; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online]; Ukkonen 2006, 182.
18) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 40–43; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
19) Hirsjärvi & Hurme 2001, 47; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
20) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 57–59; Makkonen 2006, 9, 11, passim; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online]; Ukkonen 2000, 182–191; 2006, 180–183.
21) Hirsjärvi & Hurme 2001, 61–63; Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 57–59; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online]; Ukkonen 2000, 182–191; 2006, 180–183.
22) Ukkonen 2006, 183.
23) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 52–53; Ukkonen 2006, 182, 185.
24) Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online]; Ukkonen 2006, 179, 183–184.
25) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 52–53; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online]; Syrjälä & Estola & Uitto & Kaunisto 2006, 184; Ukkonen 2006, 182.
26) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 52.
27) Makkonen 2006, 1–4; Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 57–59; Portelli 1991, ix, 43–44.
28) Kortelainen 2008, 111–114; Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 54–57.
29) Ukkonen 2006, 184.
30) Ukkonen 2006, 176, 179
31) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 50.
32) Vasenkari 1996, 102.
33) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 44.
34) Ukkonen 2006, 185.
35) Halonen 2002, 38–69; Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 44–46; Ruusuvuori & Tiittula 2005, 51; Ukkonen 2006, 185.
36) Halonen 2002, 38–69; Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 44.
37) Ukkonen 2006, 184–186.
38) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 46, 49.
39) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 46–47.
40) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 48.
41) Kuula 2006, 13, 18–19, 76, 80–90; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
42) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 47–48; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
43) Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online]; Syrjälä & Estola & Uitto & Kaunisto 2006, 189.
44) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 54; Ruotsala 2005, 58–63.
45) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 59–70.
46) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 66–68; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
47) Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
48) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 68; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006 [online].
49) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 58.
50) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 64–66.
51) Makkonen & Pekkinen & Raninen-Siiskonen 1999, 64.
52) Saarikoski 2008, 38–48.
53) Syrjälä & Estola & Uitto & Kaunisto 2006, 195.
