Haastattelijan tehtävät, mitä kysytään
Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Kirjallisuutta tutkimusetiikasta ja lähteistä - tekstin viitteet"
Haastattelujen kautta saadaan parhaiten esiin sellaista tietoa, joka sisältää ihmisten omia käsityksiä ja tulkintoja esimerkiksi menneisyydestä ja sen tapahtumista. Tämä edellyttää paitsi vuorovaikutuksellista suhdetta haastattelijan ja haastateltavan välillä myös vapaata ja kertomiselle suotuisaa ilmapiiriä. Vastuu haastattelutilanteen sujumisesta ja hyvän ilmapiirin syntymisestä on pääosin haastattelijalla. 22 Siksi haastattelijana olisikin hyvä oppia analysoimaan omaa roolia: esimerkiksi miten oma läsnäolo on vaikuttanut tilanteessa, minkälaisia ennakkokäsityksiä on ollut ja miten ne mahdollisesti ovat vaikuttaneet tuotetuissa tulkinnoissa. Hyvässä haastattelussa nousevat esiin ihmisten erilaiset ajatukset, mielipiteet, arvot ja asenteet.
Hedelmällinen haastattelu vaatii myös vastavuoroisuutta. Aikaisemmin suositeltiin haastattelijaa olemaan tilanteessa mahdollisimman neutraali, korkeintaan vain nyökkäyksin ja kannustavin elein saatettiin motivoida haastateltavaa kertomaan. Haastattelijan vaikutus kerrontaan haluttiin minimoida. Nykyään myös haastattelijan sallitaan olevan tilanteessa kokeva ja mielipiteitä omaava ihminen. Tämä ei silti tarkoita sitä, että haastattelija ”varastaisi puheajan” itselleen tai ryhtyisi kinastelemaan haastateltavan kanssa tulkinnoista, vaan lähinnä sitä, että haastattelija tuntee aihepiirin ja kykenee keskustelemaan haastateltavan kanssa sekä jakamaan näkemyksiä ja ajatuksia. 23 Haastattelijan olisi hyvä olla avoin ja sosiaalisesti sopeutuva, mutta samalla silti rauhallisen kuuntelemisen taidon omaava. 24
Hyvä haastattelija on tilannetta ohjaava ja tilannetajuinen. Nämä ovat erityisen tärkeitä taitoja silloin, kun haastattelussa esimerkiksi poiketaan aiheesta tai käsitellään haastateltavalle outoja ja epämieluisia teemoja. Ensinnäkin haastattelijan tulee aina pitää mielessä haastattelun tarkoitus ja tarvittaessa hienovaraisen päättäväisesti ohjata keskustelu takaisin aiheeseen. Toiseksi haastattelijan on myös oltava herkkä käyttäytymisvihjeille. Jos esimerkiksi haastateltava osoittaa uupumisen merkkejä, on haastattelu syytä lopettaa ja palata vaikkapa uudelleen asiaan. Samoin jos haastateltava selkeästi osoittaa, ettei halua kertoa tietyistä aiheista, on parempi siirtyä sellaisiin teemoihin, jotka ovat hänelle luontevia kertoa. Ennen kaikkea hyvä haastattelija on sellainen, joka motivoi ja kannustaa haastateltavaa kertomaan esittämällä selkeitä kysymyksiä selkeällä kielellä. Hyvä haastattelija on kiinnostunut keskusteltavasta asiasta ja haastateltavasta, ja myös osoittaa sen. Haastattelussa vaaditaankin kykyä eläytyä haastateltavan kokemuksiin ja kykyä ymmärtää erilaisia näkökantoja. 25 Hyvän haastattelijan ominaisuuksiin kuuluu myös hiljaisuuden sietäminen ja sen ymmärtäminen, että tauot, epäröinnit ja kertomisen empimiset kuuluvat haastattelun kulkuun. 26
Ryhmämuisteluissa haastattelijan tehtävät muodostuvat osin toisenlaisiksi kuin yksilöhaastatteluissa. Sääntöjen selostaminen, puheenvuorojen jako ja tarvittaessa aiheeseen palauttaminen ovat ryhmämuistelujen ohjaamisessa haastavia tehtäviä. Haastattelijan on hyvä myös tarkkailla, miten vuorovaikutus muistelijoiden ja/tai haastattelijan välillä etenee: kuka johtaa muistelua, kenellä on aktiivisin rooli, miten haastattelun hierarkia muodostuu ja miten haastattelija voi tähän vaikuttaa. Ryhmämuisteluissa haastattelijan tehtävät voivat joskus olla toimien ja puheenvuorojen tasolla minimissään, sillä ryhmä yleensä kannustaa toinen toisiaan puhumaan. Tosin aiheeseen päädytään aina haastattelijan läsnäolon vaikutuksesta, ja haastattelija on se, joka tuo aiheet esiin ja mahdollistaa vuoropuhelun aloittamisen sekä muistelun. 27
Haastattelussa voi käyttää myös muistin virkistämisen ja kerrontaan kannustamisen apuvälineitä, kuten valokuvia, piirustuksia ja karttoja. Esimerkiksi valokuvat, ja varsinkin haastateltavan omat henkilökohtaiset valokuvat, ovat erinomaisia menneisyydestä kertovia lähteitä. Parhaimmillaan ne tuovat keskusteluun uusia aiheita ja inspiroivat kertojaa muistelemaan. Myös erilaiset esineet, kuten vanhat työkalut, astiat tai vaikkapa rakennukset voivat olla haastattelun apuvälineitä ja suoranaisina haastattelun aiheina. 28 Ryhmätyöskentely on lähes välttämätöntä, kun kyse on valokuvien esittämien henkilöiden, paikkojen, tapahtumien ja tapahtuma-ajankohdan tunnistamisessa.
Miten kysytään
Haastattelemisen taidon oppii harjoittelemalla. Olennaisinta kuitenkin on, että haastattelija löytää itselleen sopivan tavan toteuttaa haastatteluja. Myös kysymisen taitoa voi harjoitella ja oppia, ja kysymyksiä kannattaakin suunnitella etukäteen ennen haastattelua. Hyvä haastattelu rakentuu aina paitsi kiinnostuksen niin myös asianmukaisten kysymysten ympärille. 29 Kysymisen taitoon kuuluu, että haastateltava saadaan kertomaan omista muistoistaan, kokemuksistaan ja näkemyksistään. Kysymysten lähtökohtana on siksi hyvä olla haastateltavan oma elämä ja kokemuspiiri, ja kysymykset muotoillaan tämän lähtökohdan mukaisesti. 30
Haastattelu on yleensä hyvä aloittaa niin sanotulla alkulämmittelyllä, jolloin kysymykset kohdistetaan vaikkapa haastateltavan elämänhistoriaan, perheeseen, kotiin tai työhön. 31 Alussa haastattelijan on myös hyvä selvittää, miksi haastattelu tehdään ja mitä se käsittelee, jolloin haastateltavalle syntyy ymmärrys siitä, mitä häneltä odotetaan. 32 Alkulämmittelyn jälkeen siirrytään varsinaisiin haastattelukysymyksiin. Nyrkkisääntö on, että kysymysten pitää aina olla suoria ja yksinkertaisia. Niiden pitää myös olla tavallisia, arkikielellä ilmaistuja ja muodostettuja. Ainoastaan arkaluontoisia aiheita voi yrittää lähestyä varovasti, epäsuorien kysymysten avulla. 33
Hyvillä kysymyksillä pyritään nostamaan esille aiheita, pyydetään kertomuksia asioista ja tapahtumista sekä kysytään mielipiteitä ja käsityksiä. Kysymysten tehtävänä on myös pitää puhe käynnissä. 34 Tällaisia ovat esimerkiksi pyynnöt kertoa jostakin jotakin: ”Miten saaristosta kuljettiin kaupunkiin?” tai ”Millaisia kauppoja täällä oli silloin 1950-luvulla?”. Myös kysymykset, joilla haetaan haastateltavan mielipiteitä ja kokemuksia, ovat merkittäviä: ”Miten teillä jaettiin talon työt?” tai ”Millaisena koit kouluajat mantereella, poissa kotoa?” tai ”Mikä oli mielestäsi parasta kesäasukkaiden pidossa?”. Kysymykset kannattaakin aina henkilöidä sekä sijoittaa konkreettisesti aikaan ja paikkaan. Hyvillä kysymyksillä pyritään siis käymään keskustelua haastateltavan kanssa, tulkitsemaan haastateltavan kertomaa ja myös haastamaan haastateltava itse tulkitsemaan kertomaansa. 35
Haastattelija voi esittää myös huonoja kysymyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi epäselvät tai monimerkityksiset kysymykset, jolloin haastateltava saattaa ymmärtää kysymyksen kokonaan eri tavoin kuin mitä haastattelija on ajatellut. On siis parempi kysyä yhtä asiaa kerralla, ja usein myös pyytää haastateltavalta esimerkkiä. Myös johdattelevat kysymykset ovat hankalia, esimerkiksi ”eihän täällä ollut kauppoja?”, sillä ne usein mahdollistavat yksisanaisen vastauksen ”ei ollut” tai ”oli, yksi”. 36
Hyvä haastattelu sisältää molemminpuolista keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa. Tilanteessa jaetaan kokemuksia ja haastattelijan kokemukset voivat toimia virikkeinä haastateltavalle tai parhaassa tapauksessa ne vain rentouttavat tilannetta. Puheliaiden haastateltavien kanssa saattaa usein käydä niin, että haastateltava onkin se, joka ohjaa keskustelua. Tämä ei ole ongelma varsinkaan silloin, jos keskustelu pysyy haastattelun teemojen puitteissa. Hiljaisia, harvasanaisia tai muutoin pidättyviä ihmisiä pystyy kuitenkin parhaiten lähestymään ennalta suunniteltujen, hyvien kysymysten avulla. Haastateltavan kuunteleminen on silti edelleen tärkein haastattelijan tehtävä haastattelussa, sillä vain siten voi esimerkiksi huomata haastateltavan varovasti esille ottamia aiheita. Jos ei tarkkaavaisesti kuuntele, jäävät lisäkysymykset esittämättä, tärkeät aiheet käsittelemättä ja tulkinnat tekemättä. 37
