Valmistautuminen sukututkimukseen

Sukututkimus on nykyään helpompaa kuin koskaan aikaisemmin, sillä keskeisin lähdekokonaisuus, kirkonkirjat, on digitoitu kokonaisuudessaan niiden alusta 1860-luvulle ja suhteellisen kattavasti aina 1910-luvulle asti. Kansallisarkistossa, maakunta-arkistoissa ja kirjastoissa voi edelleen tutkia myös kirkonkirjojen mikrojäljenteitä.

Sukututkimuksen valmistautumisvaiheen tarkoituksena on selvittää, onko sukua jo tutkittu, tai löytää riittävät lähtötiedot oman kirkonkirjatutkimuksen käynnistämiseksi. Lähtötiedolla tarkoitetaan syntymä-, vihki- tai kuolinaikaa, jolla luotettavasti voidaan paikantaa esi-isä tai esiäiti kirkonkirjoista ja aloittaa siitä oma tutkimus. Se kuinka vanhasta tiedosta on kyse, riippuu siitä, milloin tutkittavan seurakunnan verkossa olevat digitoidut tai arkistolaitoksen yksiköissä mikrojäljenteinä olevat kirkonkirjat päättyvät.

Painetun sukuaineiston keskeisin lähde on Leif Metherin Sukuhakemisto, joka sisältää kaikki ne Suomessa ilmestyneet sukujulkaisut, joissa on vähintään kolme peräkkäistä polvea saman sukunimen kantajia. Sukuhakemisto ulottuu vuoteen 1991.

Suomen Sukututkimusseuran kirjastotietokanta jatkaa Sukuhakemistoa vuoden 1991 jälkeiseltä ajalta, sillä kirjastotietokantaan on sukujulkaisuista syötetty avainsanoja nimenomaan sukuaineiston löydettävyyttä silmällä pitäen. Kaikki sukujulkaisut eivät kuitenkaan päädy Suomen Sukututkimusseuran kirjastoon, joten myös Melinda-tietokanta on hyvä tarkistaa samoin kuin Frank-monihaku.

Sukuaineistoa on viime vuosina saatettu runsaasti julkisuuteen sukututkijoiden ja sukuseurojen verkkosivustoilla ja niihin pääsee parhaiten käsiksi hakukoneiden avulla. Samalla tavoin voi tietoa löytyä kansainvälisistä verkkopohjaisista tietokannoista kuten Ancestry.com, Family Search, My Heritage  ja Geni. Kyseisten verkkopalvelujen tietojen hyödyntäminen edellyttää yleensä maksullista kirjautumista. Sen sijaan maksuttomia ovat sukututkijoiden keskustelufoorumit  kuten Suku Forum ja Sukuhakuri, joille kannattaa kirjoittaa tiedusteluja.

Julkaisematonta tietoa omasta suvusta saattaa löytää suku- ja sukututkijakokoelmista, joita on tallennettu Kansallisarkistoon, maakunta-arkistoihin, kaupunginarkistoihin ja kotiseutuyhdistysten arkistoihin. Kannattaa käydä läpi myös omat ja lähisukulaisten kotiarkistot ja etsiä vanhoja virkatodistuksia, oikeudenpöytäkirjojen otteita ym. mahdollisesti sukutietoa sisältäviä viranomaisasiakirjoja. Vanhat perheraamatut on myös hyvä pitää mielessä.

Useimmiten sukututkimuksen lähtötiedot joudutaan kuitenkin hankkimaan kirkkoherranvirastosta. Ongelmana on usein kirkkoherranvirastojen tietopalvelun pitkä toimitusaika, joka saattaa venyä useiksi kuukausiksi.