Sukututkimus ja henkilötietolaki

Henkilötietolaki säätelee sellaista sukututkimusta, joka kohdistuu elossa oleviin henkilöihin. Sukututkijalle muodostuu keräämistään tiedoista sukututkimusrekisteri, jota useimmat sukututkijat tätä nykyä ylläpitävät juuri tähän tarkoitukseen kehitetyllä tietokantaohjelmalla, mm. SukuJutut.

Kun elossa olevan henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena on sukututkimus, ei rekisteröidyltä (henkilötietolain 18 pykälän mukaan) tarvitse kysyä lupaa tietojen käsittelyyn. Jos henkilötietojen käsittely tapahtuu yksityisiin ja henkilökohtaisiin tarpeisiin, ei henkilötietolakia sovelleta sukututkimusrekisteriin muuten kuin arkaluontoisten tietojen ja tietojenkäsittelyn huolellisuusvaatimuksen osalta.

Henkilötietolaki kieltää elossa olevien arkaluontoisten tietojen keräämisen ja tallentamisen sukututkimusrekisteriin muuten kuin rekisteröidyn nimenomaisella suostumuksella. Arkaluontoisia tietoja ovat seuraavat:

– rotu ja etninen alkuperä

– yhteiskunnallinen, poliittinen tai uskonnollinen vakaumus ja ammattiliittoon kuuluminen; näitä tietoja voidaan käsitellä, jos rekisteröity on itse saattanut ne julkisiksi

– rikollinen teko, rangaistus tai muu rikoksen seuraamus

– terveydentila, sairaus tai vammaisuus, hoitotoimenpiteet ja niihin verrattavat toimet

– seksuaalinen suuntautuminen ja käyttäytyminen

– sosiaalihuollon tarve tai saadut sosiaalihuollon palvelut, tukitoimet ja muut sosiaalietuudet

On suositeltavaa, että sukututkimusrekisteriin ei tallenneta arkaluontoisia tietoja myöskään vähän aikaa sitten kuolleista henkilöistä. Hyvänä ohjeellisena suoja-aikana voidaan pitää 50 vuotta henkilön kuolemasta.

Mikäli sukututkimusrekisterin elossa olevia koskevat tiedot aiotaan saattaa tavalla tai toisella julkisuuteen (esimerkiksi sukukirjassa), asettaa henkilötietolaki sukututkimusrekisterin pitäjälle informointivelvollisuuden. Rekisterinpitäjän on toimittava jollakin tavoin aktiivisesti niin, että rekisteröidyllä on mahdollisuus saada tieto sukututkimusrekisteristä. Suositeltavin tapa toteuttaa informointivelvollisuus on ilmoittaa rekisteröidylle, että hän on sukututkimusrekisterissä. Tämän jälkeen rekisteröity voi halutessaan käyttää kielto-oikeuttaan, ts. rekisteröidyn kohdalle sukututkimusrekisteriin tehdään merkintä käsittelykiellosta. Kun sukututkimusrekisterin aineisto siirretään sukukirjan pohja-aineistoksi, on käsittelykielto otettava huomioon.