Kirkonkirjat

Kirkonkirjoilla tarkoitetaan lähinnä rippikirjoja, lastenkirjoja ja historiakirjoja eli kastettujen, vihittyjen, haudattujen ja muuttaneiden luetteloita. Rippikirjoihin kirjattiin kinkereillä testattu kristinopin osaaminen ja lukutaito sekä ehtoolliskäynnit. Vaihtelevasti käytössä olleisiin lastenkirjoihin merkittiin lapset perheittäin ja rippikoulun jälkeen heidät siirrettiin rippikirjaan.

Rippikirjassa henkilöt on järjestetty talouksittain eli heidän asemansa ilmoitetaan suhteessa talon tai talonosan isäntään. Taloudet puolestaan on järjestetty rippikirjaan taloittain ja kylittäin. Vuokraviljelijät, palvelusväki ja muu isäntäsukuun kuulumaton väki merkittiin rippikirjaan sen talon sivulle, joka omisti maan. Kun henkilöt muuttivat seurakunnan sisällä paikasta toiseen, heidät siirrettiin vastaavasti rippikirjassa. Muutot seurakuntien välillä merkittiin sekä rippikirjaan että muuttaneiden luetteloon. Rippikirjat kattavat noin seitsemän vuoden jakson ja sen tultua täyteen, otettiin uusi kirja, jonne henkilöt kirjattiin vanhan kirjan viimeisimmän tiedon mukaan.

Sukututkimuksen perusmenetelmä kirkonkirjoja käytettäessä on edetä ajassa taaksepäin rippikirjojen mukaan. Rippikirjoihin merkittiin 1700-luvun loppupuolelta lähtien henkilöiden kohdalle tulo- ja lähtöviitteet, ts. miltä sivulta ja milloin henkilö saapui ko. sivulle sekä minne ja milloin hän lähti ko. sivulta. Näiden viitetietojen mukaan rippikirjassa on helppo edetä. Seurakuntien välisissä muutoissa merkittiin seurakunta ja lähdettäessä muuttokirjan päiväys ja tultaessa päivämäärä, jolloin muuttokirja jätettiin uuden seurakunnan kirkkoherralle.

Rippikirjojen ilmoittamat syntymä-, vihki- ja kuolinajat tarkistetaan aina ao. luetteloista. Erityisesti rippikirjojen ilmoittamiin syntymäaikoihin on syytä suhtautua varauksella, sillä henkilöiden siirrot sivulta toiselle aiheuttivat runsaasti virheellisiä syntymämerkintöjä. Kun seurakunnan sisäiset muuttomerkinnät puuttuvat kokonaan 1700-luvun ensimmäisen puoliskon rippikirjoista, on välttämätöntä tutkia vihittyjen luetteloa, jotta saadaan selville, esimerkiksi mistä talon nuori emäntä oli kotoisin. Sen jälkeen esipolvitutkimusta on mahdollista jatkaa rippikirjoissa hänen sukutaustansa osalta.

Kastettujen luetteloon merkittiin seurakunnassa syntyneet lapset siinä järjestyksessä kuin heidät kastettiin. Samalla periaatteella tehtiin merkinnät vihittyjen luetteloon ja haudattujen luetteloon. Kastettujen luettelo sisältää tiedot lapsen vanhemmista ja kummeista kotipaikkoineen. Vihittyjen luettelossa on sulhasen ja morsiamen nimi ja kotipaikka vihittäessä. Haudattujen luettelossa on nimen ja kotipaikan lisäksi kuolinsyy, joka tavallisesti on yhden sanan kuvaus vainajan oireista ennen kuolemaa.

Paras tapa perehtyä sukututkimuksen lähteisiin ja menetelmään on osallistua jonkin kansalais- tai työväenopiston järjestämälle sukututkimuskurssille. Vaihtoehtoisesti hyvä sukututkimuksen perusopas ajaa saman asian. Suomen Sukututkimusseuran kustantamaa Sukututkimus askel askeleelta on menestyksellisesti käytetty sukututkimuskurssien oheislukemistona. Myös arkistolaitoksen verkkopalvelussa Arkistojen Portti on neuvoja aloittelevalle sukututkijalle.