Suurimittakaavaiset kartat - Eeva Raike

Suurimittakaavaiset kartat

• Maastokartat
• Sotilaskartat
• Kaupunkikartat
• Merikartat
• Geologiset kartat

Maastokartat

Historiallisina maastokarttoina voidaan pitää Venäjän vallanajan senaatinkarttoja, pitäjänkarttoja, kihlakunnankarttoja, taloudellisia karttoja sekä topografisia karttoja. Tähän samaan ryhmään voidaan lisästä myös vuonna 1947 aloitettu koko maan kattava peruskarttojen sarja, joka saatettiin loppuun 1977.

Senaatinkartat eli venäläiset topografikartat

Venäjän valtio kartoitti vuosina 1870–1917 Etelä-Suomen topografisesti noin 61. leveyspiirille asti mittakaavassa 1:21 000.  Suomen valtio sai korvauksena kartoitustyön osarahoituksesta karttoja, joita kutsutaan nykyisin senaatinkartoiksi. Nämä kartat on väritetty käsin ja Suomen itsenäistyttyä kartoista tehtiin erityispainokset, joihin muutettiin suomenkielinen nimistö ja metriset korkeusluvut.  15

Senaatin kartastoja ei ole julkaistu painettuna, ja niiden tutkimuskäyttö on aiemmin ollut rajoitettua. Digitoidut aineistot tarjoavat sen vuoksi uuden mahdollisuuden perehtyä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maankäyttöön Etelä-Suomessa. Saman kartan eri versioiden vertaaminen voi tuoda tutkimukseen vielä lisäarvoa. 16 Karttoja on tehty vain Etelä-Suomesta, ja karttalehtien löytämistä helpottaa yleissilmäyslehti.

Pitäjänkartta

Pitäjänkarttaa valmistettiin erilaisissa muodoissa vuosina 1925–1950 ja tällöin sen karttalehtiä oli julkaistu noin 27 % Suomen alueesta. Vuosina 1825–1915 valmistus tapahtui pitäjittäin ja vuosina 1916–1950 karttalehdittäin, joissa aluksi käytettiin projektiona polyedriprojektiota ja lopuksi Gaussin-Krügerin projektiota. Vuonna 1841 ryhdyttiin tehostetusti laatimaan pitäjänkarttoja mittakaavaan 1:20 000 osittain pienentämällä jo Ruotsin vallan ajalta peräisin olevaa geometristä karttamateriaalia mm. isojakokarttoja ja toisaalta tekemällä maantieteellisiä mittauksia alueilla, mistä ne puuttuivat. 17 Lopputulos jäi yhteen sovitettavien aineistojen epäsuhtaisuuksista johtuen hyvin epäyhtenäiseksi.

Pitäjänkartasto täydentää osittain muita lähteitä. Sitä voi hyödyntää osana maisematutkimuksen historiallisen paikkatiedon käsittelyä. Yksittäisen paikkakunnan maantiedettä voidaan tutkia historiallisesta näkökulmasta, kuten myös maanomistuksessa ja maankäytössä tapahtuneita muutoksia. Kartat tarjoavat mielikuvan siitä, miltä vanha maatalousvaltainen Suomi näytti viimeisessä vaiheessaan.

Kuitenkin pitäjänkarttoja käyttäessä kannattaa olla tietoinen niiden valmistumistavasta ja -ajasta. Valmistusvuosi on aina viitteellinen, koska kartta ei välttämättä kuvaa aluetta sellaisena kuin se oli kyseisenä aikana. Täydennysmittausten ja tarkennusten vuoksi kartat ovat saattaneet muuttua ja ne voivatkin kuvata todellisuudessa myöhempää aikaa kuin valmistumisvuosi. Myös vanhempien karttojen hyväksikäyttö valmistuksessa sekoittaa vyyhtiä. Kartta-aineiston epäyhtenäinen keruutapa asettaa rajoituksia niiden käytölle.

Kartoitustyö toteutettiin mahdollisimman taloudellisesti käyttäen hyväksi geometrisia karttoja pienentämällä mittakaavaan 1:20 000 siirrettyjä pienoiskokokarttoja, joita yhteen sovittamalla maantieteelliset pitäjänkartat tehtiin.

Kansallisarkistossa digitaalisessa muodossa oleva pitäjänkartasto perustuu vuosien 1749-1917kartta-aineistoon.  360 pitäjästä laadittu karttarulla leikattiin 1950-luvun alussa yleislehtijaonmukaisiin karttalehtiin. 18

Kihlakunnankartta

Vuosina 1841–1911 laadittiin ns. kihlakunnankarttoja mittakaavaa 1:100 000 pienentämällä pitäjänkarttoja ja yhdistämällä niitä toisiinsa. Tarkoituksena oli laatia pohjakartta Suomen yleiskartan mittakaavassa 1:400 000 valmistamista varten. 19 Näin ollen kihlakunnankartat ovat vain pienennöksiä pitäjänkartoista, ja niistä saa yleiskuvan laajemmasta kuin yhden pitäjän alueesta.

Taloudellinen kartta

Kihlakunnan kartan sijaan ryhdyttiin vuonna 1912 julkaisemaan Suomen taloudellista karttaa samassa mittakaavassa eli 1:100 000. Myös tämän pohjana käytettiin pitäjänkarttoja, merikarttoja, venäläisiä topografi eli senaatinkarttoja sekä ilmavalokuvia. Ulkonäkö vaihteli ja kartta ilmestyi joko yksi-, kaksi- tai viisivärisenä painoksena. Vuoteen 1955 mennessä taloudellista karttaa oli julkaistu ensin polyedriprojektiossa 63 lehteä, välivaiheen lehtijaon mukaisesti 57 lehteä ja yleislehtijaon mukaisesti 104 lehteä. 1950-luvun puolivälissä taloudellinen kartta kattoi sodan jälkeisestä Suomen alueesta noin 74 %.. 20

Vanhimmat kartat ovat Etelä-Suomesta ja Pohjois-Savon kartat ilmestyivät vasta 1940-luvulla. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa sekä suuri osa Etelä-Pohjanmaata ja Keski-Suomea jäävät lähes kokonaan taloudellisten karttojen ulkopuolelle.Monista ilmestyneistä karttalehdistä on useita painoksia, jotka poikkeavat hyvin usein toisistaan myös sisältönsä osalta. Etelä-Suomen paikkakunnista on julkaistu kolmesta neljään selvästi erilaista taloudellisen kartan versiota. Pohjois- ja Itä-Suomen lehdistä erilaisia painoksia on yleensä vähemmän. 21

Suomen taloudellisten karttojen kokoelma on arkistoitu ainakin Kansallisarkiston Sota-arkiston karttakokoelmiin. Niitä ei ole digitoitu.

Topografiset kartat

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 aloitettiin topografisten karttojen mittakaavoissa 1:20 000, 1:50 000 ja 1:100 000 laatiminen. Laatimismenetelmänä oli graafinen mittapöytäkartoitus sekä 1930-luvulta lähtien ilmavalokuvaus. Tuotanto kohdistui Kaakkois-Suomeen ja varuskuntakaupunkeihin. Vuonna 1939 topografinen aineisto määrättiin myyntikieltoon. 22

Näitä topografisia karttoja löytyy ainakin Kansallisarkistosta sota-arkiston karttakokoelmista, joita ei ole vielä digitoitu.

Peruskartaston synty

Koska aina sotien jälkeiseen aikaan asti Suomi oli kartoitettu puutteellisesti, aloitettiin peruskartoitus vuosina 1947–1948. Työt aloitettiin Oulun läänistä, jossa oli käynnistetty suuret voimalahankkeet. Ensimmäinen peruskarttalehti valmistuikin vuonna 1949 Oulunjokivarren Muhoksen Hyrkästä. Kartoituksen maastotyöt saatiin päätökseen vuonna 1975 ja viimeinen peruskartta tuli painosta vuonna 1977. Peruskarttojen perustana ovat ilmakuvaukset ja tarkastukset tehtiin maastomittausten avulla. 23

Vanhoja peruskarttalehti 1:20 000 voi tilata Maanmittauslaitoksen toimipaikoista joko paperisena tai digitaalisessa muodossa. Vanhat peruskartat 1950- ja 1960-luvulta ovat aarre tutkiessa maaseutua ennen suurta maaltamuuttoa. Myös vanhoissa peruskarttalehdissä on nimistöä, joka ei enää uusissa mittakaavaan 1:25 000 tehtävissä kartoissa ole relevanttia.