Historialliset sotilaskartat - Eeva Raike

Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Viitteet ja lähteet"

Historialliset sotilaskartat

Sotilastarkoituksiin laadittuja karttoja Suomen alueelta tekivät aluksi Ruotsi ja Suomi. Suomen liityttyä Venäjään aloittivat venäläiset omat kartoituksensa. Tärkeimpiä ovat Ruotsin vallan aikana tehdyt rekognosointikartoitukset vuosina 1776–1805, Krimin sodan aikana laadittu Kalmbergin kartasto sekä venäläinen topografikartasto. Venäläistä topografikartastoa eli senaatinkartastoa on käsitelty jo edellisessä kohdassa.

Rekognosointikartasto

Suomessa toteutettiin vuosien 1776–1805 aikana sotilaskartoitus, jota kutsutaan myös rekognosointikartoitukseksi. Suomea kartoitettiin pohjois-eteläsuuntaisissa linjoissa ja se ulottui pohjoisessa Äänekosken seudulle saakka, mutta Päijänteen länsipuolella selvästi etelämmäksi. Sotilastarkoituksiin tehtävässä kartoituksessa hahmoteltiin karttalehtiin hieman topografiaa varjostuksia käyttäen. Annettujen työohjeiden mukaan kartat laadittiin niin, ettei mikään sotilaallisesti merkittävä maastonkohta jäisi huomioimatta. Ohjeessa mainittiin myös, että karttojen avulla sotapäällikön on kyettävä suunnittelemaan sekä hyökkäys- että puolustustoimet maastoa tuntematta. 24 Tämän johdosta kartoissa kuvataan mm. tiestöä (myös talviteitä), vesireittejä, rustholleja, torppia ja pappiloita.

Helpoimmin näihin karttoihin pääsee käsiksi kahden julkaistun teoksen avulla. Vuonna 1989 julkaistiin Kuninkaankartasto Suomesta 1776–1805 ja vuonna 2012 täydennetty Kuninkaankartasto Etelä-Suomesta 1776–1805. Molemmat teokset on julkaistu SKS:n toimesta. Molemmat teokset ovat erinomaisia lähteitä paikallishistorian ja nimistön tutkimukseen. Digitoituna rekognosointikarttoja löytyy Heikki Rantatupa, historialliset kartat internetsivustolta.

Kalmbergin kartasto

Krimin sota 1850-luvulla loi karttatarpeen. Sotilasjoukot lainasivat aluksi viranomaisilta kihlakunnankarttoja, joista korvaukseksi venäläiset laativat maastotarkastusten jälkeen värillisen 86 lehteä käsittävän kartaston, joka sai nimekseen Kalmbergin kartasto. Kartasto tuotettiin mittakaavaan 1:100 000. 25 Kartografisesti kartasto ei tuo uutta. Kuitenkin niiden avulla saa hyvän yleissilmäyksen tiestöön, kulkuyhteyksiin sekä asutukseen. 26 Digitaalisessa muodossa kartat löytyvät samalta internetsivustolta kuin rekognosointikartat.

Talvi- ja jatkosodan topografinen karttamateriaali oli melko monipuolinen. Suomalaisten laatimien sotilaskarttojen lisänä olivat käytössä neuvostoliittolaiset, saksalaiset ja pohjoismaiset aineistot. Kartta-aineisto on pelkistettyä ja ne kuvasivat pelkistetysti operaatioihin vaikuttavia tekijöitä. Sotasaaliskartat käsittivät Suomen aluetta aina Pohjanlahtea myöten. Saksalaiset kartat keskittyivät Pohjois-Suomeen ja Vienaan. 27