Muistikartat - Elina Makkonen

Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä

Muistikartat kotiseutujulkaisun aineistona:

Elina Makkonen

Erilaiset muistikartat ja muistipiirrokset ovat karttojen ja valokuvien ohella hyvää ja kiinnostavaa aineistoa kotiseutujulkaisujen tekijöille. Muistikartat antavat elinympäristöstä elävämmän ja värikkäämmän kuvan kuin viralliset kartat, joissa pyritään objektiiviseen ja teoreettiseen paikan kuvaukseen. Kartoissa paikkaa katsotaankin ulkoapäin, kun taas muistikartan piirtänyt paikan entinen tai nykyinen asukas elää ja kokee paikan sisältäpäin.  2

On huomattu, että muistelukerronta sijoittuu usein kertojille merkityksellisiin paikkoihin eikä niinkään aikaan tai historialliseen tapahtumaan. 3 Usein muisteleminen lähtee liikkeelle nimenomaan paikkojen muistelusta, ja tuolloin onkin luontevaa pyytää kertojia kuvaamaan paikkoja piirtäen. Piirtäminen, samoin kuin valokuvien katseleminen, yleensä virkistää muistia ja muutenkin innostaa muistelemaan.

Muistikartan voi piirrättää esimerkiksi muistelijan kodista ja sen pihapiiristä tai koulutiestä. Kartta voi kuvata myös laajempaa ympäristöä, kuten kylää tai taajamaa. Yhtenä vaihtoehtona on käyttää valmista karttapohjaa ja pyytää muistelijaa kirjoittamaan ja merkitsemään siihen itselle merkityksellisiä paikkoja tai paikannimiä. 4

Niin kertojien piirtämissä muistikartoissa kuin valmiille karttapohjille kirjoitetuissa kartoissa on yleensä paljon enemmän erilaisia paikannimiä kuin virallisissa kartoissa. 5 Tällaiset kartat ovatkin hyvää aineistoa esimerkiksi silloin, kun halutaan selvittää paikkojen kansanomaisia nimityksiä. Muistikarttojen avulla paikannimet on myös helppo kytkeä konkreettisiin paikkoihin.

Muistikarttoja voidaan käyttää julkaisussa tekstien kuvittajana tai elävöittäjänä, mutta ne antavat myös paljon informaatiota elinympäristöstä. Esimerkiksi kotien pohjapiirrokset kertovat siitä, millaisissa asunnoissa aiemmin elettiin tai miten asunnot oli sisustettu. Muistikartat taas kertovat esimerkiksi merkityksellisistä leikkipaikoista, nuorison kokoontumispaikoista tai erilaisiin töihin liittyvistä paikoista, mutta myös siitä, mitä reittiä tai reittejä kouluun tai töihin kuljettiin.

Muistikartat auttavat ylipäätään hahmottamaan, mikä merkitys erilaisilla reiteillä, kuten teillä ja poluilla on ollut elinympäristössä liikkumiselle tai miten vesistöt ovat rajanneet elinympäristöä. Muistikartat kertovat niin ikään, mitä on koettu kuuluvan omaan elinympäristöön ja mitkä paikat taas on käsitetty vieraiksi, omaan elinympäristöön kuulumattomiksi tai jopa pelottaviksi paikoiksi.

Muistikartoista voi myös lukea ja analysoida paikkojen ja elinympäristön muuttumista, sillä ne kertovat konkreettisesti ympäristön ja maiseman muutoksista. Tosin joskus karttoihin piirretään päällekkäin sekä entistä että nykyistä ympäristöä. Kartat ovat ylipäätään hyvää aineistoa analysoitaessa, miten paikat muistetaan ja mitkä ovat olleet muistelijalle merkittäviä paikkoja.

Muistikarttojen piirrostilanne tai esittely kannattaa nauhoittaa, sillä se yleensä helpottaa piirrosten tarkastelua. Muistikarttojen analysointia ja käyttöä hankaloittaa, jos niihin ei ole kirjoitettu ylös tunnisteita eli kohteita ei ole nimetty. Kun piirrosta tarkastelee haastattelutilanteen jälkeen tai kun kuuntelee tallenteelta siihen liittyvää esittelyä, voi ilman tunnisteita olla aika vaikea hahmottaa, mitä piirros esittää tai mistä kohteesta kulloinkin on kysymys. Ongelman voi ratkaista niin, että pyytää kertojaa kirjoittamaan piirrokseen tunnisteet. Kertoja tai haastattelija voi myös sanoa tallenteelle, mistä kohteesta on kysymys.

Viitteet

1 Kirjoitus perustuu Kaltimon pahvitehtaaseen paikantuvaan tutkimustyöhöni, jonka puitteissa piirrätin muistelijoilla erilaisia muistipiirroksia. Ks. esim. Makkonen 2009.

2 Karjalainen 2006, 84.

3 Kortelainen 2006, 291, Peltonen 2003, 190.

4 Kaisu Kortelainen (2006) on käyttänyt tätä menetelmää Penttilän sahaa käsittelevässä tutkimuksessaan. Yksi kertojista kirjoitti valmiiseen karttapohjaan peräti 340 sanaa tai sanaryhmää, jotka ovat merkittäviä niin yksittäiselle muistelijalle kuin yleensä sahayhteisön jäsenille.

5 Aaltonen-Lindholm 1995, 24.

Lähteet:

Aaltonen-Lindblom, Cecilia (1995). Ökvinnor – livsformer i förändring. Bulletin. Laboratorium för folk och kultur 2, 23-26.

Karjalainen, Pauli Tapani, (2006). Topobiografinen paikan tulkinta. Teoksessa Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu. Toimittaneet Seppo Knuuttila, Pekka Laaksonen ja Ulla Piela. Kalevalaseuran vuosikirja 85. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kortelainen, Kaisu (2006). Tehdasyhteisöstä kirjoitettu kartta.Teoksessa Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu. Toimittaneet Seppo Knuuttila, Pekka Laaksonen ja Ulla Piela. Kalevalaseuran vuosikirja 85. Helsinki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Makkonen, Elina (2009). Muistitiedon etnografiaa tuottamassa. Joensuun yliopiston humanistisia julkaisuja 58. Joensuun yliopisto.

Peltonen, Ulla-Maija (2003). Muistin paikat. Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 894.