Yrityshistoriat ja työväen tutkimus

Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Artikkeleiden viitteet"

Esimerkiksi Mäntän kaltaiselle pienelle paikkakunnalle yksikin teollisuuslaitos tai vastaava suurempi yritys ovat merkinneet paljon. Serlachius ei ollut pelkästään työnantaja, vaan hänen vaikutuksensa näkyy muun muassa kaupungin arkkitehtuurissa ja asemakaavassa. Yrityksellä on saattanut olla vaikutusta myös siihen, minkä paikkojen kautta maanteitä ja rautateitä vedettiin.

Vanhimmat suomalaiset yrityshistoriat ovat hyvin kronikkamaisia yrityksen näkyvistä vaiheista kertovia esityksiä. 1960- ja 1970-luvun taitteessa ilmestyivät kuitenkin ensimmäiset historiantutkimuksen ja liiketaloustieteen menetelmiä soveltaneet yrityshistoriat. Ne nojasivat perusteelliseen lähdetutkimukseen ja niiden kirjoittajat edellyttivät, ettei yrityksellä saanut olla tutkijalta suljettua, salaista aineistoa. Liiketaloudellista ajattelua taas edustaa yrityksen toiminnan liittäminen ja suhteuttaminen markkinoiden kehitykseen ja suhdannevaihteluihin. Yrityshistorioiden ensisijainen tehtävä onkin ollut selittää ja kuvata yrityksen kehitystä, ei niinkään sen suhdetta siihen paikkaan, jossa se sijaitsi, tai niihin ihmisiin, jotka asuivat sen läheisyydessä. Myös yrityshistorian kirjoittajien (yhtä lailla kuin tilaajien) pieteetti tehtaan työväen elämän, arjen, asuin- ja työolojen kuvaamisessa on vaihdellut tapauskohtaisesti. Sen sijaan ylempää johtoa ja suuremman yrityksen pääkonttorissa työskennelleet on kyllä huomioitu.

Yrityshistoriat ovat pääasiassa yksittäisten yhtiöiden tai suurien konsernien historioita. Erityisesti puu-, paperi- ja selluteollisuutta on tutkittu paljon.

Toisenlaista näkökulmaa edustavat historialliset ja kansatieteelliset työväentutkimukset ja tehtaita ihmisyhteisöinä jäsentävät tutkimukset. Jorma Kalelan Paperiliiton historiahanketta ja siihen liittynyttä opintokerhoa on pidetty muistitietohistorian tutkimuksen uranuurtajana Suomessa. 45

1960- ja 1970-luvulla alettiin tietoisesti kirjoittaa 1918 tapahtumien historiaa uudelleen. Työväen historia tuli uudelleen suosituksi tutkimusaiheeksi, ensin liikkeen historia, sitten kansalaissota ja lopulta ”luokan” historia. Kansallinen itsetutkiskelu, nyt itsenäisyys- ja luokkasotaprojektioiden kritiikin muodossa, kantoi suomalaista sosiaalihistoriaa 1960-luvulta 1980-luvulle. Tämän tutkimuksen kiistaton keskuspaikka on ollut Tampereen yliopisto. Tutkimuksen tuloksista mainittakoon Pertti Haapalan väitöskirja Tehtaan valossa (1986) ja Pirjo Markkolan Työläiskodin synty (1994).

Myös Turun yliopiston kansatieteen laitoksella on pitkä perinne teollisuustyöväen ja ammattiryhmien tutkimisesta. Sen alku on vuonna 1959 toteutetussa sahatyötä ja -työläisiä koskevassa valtakunnallisessa aineistonkeruussa – ja työväki on edelleen tutkimuskohteena. Nykyisellään tutkimus ei ole enää vain työprosessien ja objektiivisten kulttuuristen kategorioiden selvittämistä ja kuvailua, vaan työntekijä on nostettu aikaisempaa selvemmin tutkimuksen keskiöön.

Ajankohtaista työväentutkimusta löytää ja voi seurata Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran sivuilta. Seura julkaisee muun muassa Väki voimakas -vuosikirjaa.