Pitäjänkirjat
Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Artikkeleiden viitteet"
Pitäjänkirjoja on julkaistu vuodesta 1963 (Saarijärvi) aina vuoteen 1998 (Karstula) saakka. Useimmat kansiin päätyneistä pitäjistä ovat keskisuomalaisia, mutta joukossa muutama alueen ulkopuoleltakin. Hankkeen alkuunpanijana toimi professori Mauno Jokipii. Pitäjänkirjojen ei ollut alun perin tarkoitus kilpailla varsinaisten pitäjänhistorioiden kanssa, vaan pikemminkin täydentää niitä. Kun pitäjäkirjojen laatiminen aloitettiin 1960-luvun alussa, oli näet tapana lopettaa pitäjänhistoriat 1860-luvun vaiheille. Hallinnollisena rajana kulki kuntahallinnon uudistaminen, mutta 1800-luvun loppua pidettiin myös perinteisen talonpoikaisyhteiskunnan lopun aikana. 39 Pitäjänkirjojen tarkoituksena oli kattaa katveeseen jäänyt aika ja ulottaa tarkastelu osittain kirjoittamisajankohtaan saakka.
Pitäjänkirjat eivät olleet yhden tai edes parin kirjoittajan yhteinen ponnistus, vaan joka kirjalla oli hanketta koordinoiva toimittajansa ja eri kirjoittajat huolehtivat eri lukujen kirjoittamisesta. Kirjoittajakunta oli verrattain nuorta, joukossa oli opiskelijoita ja väitöskirjantekijöitä. Useimmat kirjoittajat olivat historiantutkijoita, mutta osa muiden tieteenalojen asiantuntijoita, lähinnä etnologian laitokselta. He laativat kirjaan alueen luontoa ja maantiedettä, kansanelämää ja -kulttuuria sekä alueen esihistoriallista aikaa käsittelevät luvut. Pitäjänkirjojen laatimisen pontimena oli toisen maailmansodan jälkeinen kotiseutuharrastus ja osa kirjoissa käytetystä aineistosta koottiinkin kirjoittajien yhdessä tekemällä kenttätyömatkalla.
Mainittujen lukujen lisäksi pitäjänkirjasta löytyvät mm. asutus- ja väestöhistoriallinen, maataloutta ja muuta elinkeinoelämää, kunnalliselämää, lainvalvontaa ja oikeudenhoitoa, poliittista ilmastoa, kirkkoa ja seurakuntaa, kouluja, sosiaalihuoltoa, sota-aikaa, seura- ja yhdistystoimintaa ja paikallisia lehtiä käsittelevät luvut. Jos paikkakunnalla oli toiminut jokin ruukki tai jokin muu pitäjän kehitykseen vaikuttanut tekijä, sille omistettiin oma luku.
