Kotiseutusarjat
 |
Tekstien perässä olevat numerot ovat viitteitä jotka löytyvät kohdasta "Artikkeleiden viitteet"
Kotiseututkimusta alettiin varsinaisesti organisoida osakunnissa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, samaan aikaan kun kielikiista jakoi osakuntia pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja niiden poliittinen aktiivisuus väheni. Kotiseututyö vakiintui osakuntien toiminnan osaksi seuraavalla vuosikymmenellä.
Ylioppilailla ja osakunnilla oli kuitenkin jo aiemminkin ollut omaa maakuntaa koskevaa toimintaa. Sellaisena voidaan pitää 1600- ja 1700-luvulla ilmestyneitä paikalliskuvauksia. Kansatieteellisen aineiston keruu oli erityisen vilkasta 1870-luvulla, kun sitä asetettiin esille Suomen ensimmäiseen yleiseen taide- ja teollisuusnäyttelyyn. Kerätyn aineiston avulla haluttiin rakentaa kuvaa Suomen kansasta ja sen ominaislaadusta. Ylioppilaat tekivät kotimaakunnissaan myös valistustyötä. Se tähtäsi kansan sivistyksen ja tietämyksen kohentamiseen. Myös mielipiteen muokkaus poliittisissa kysymyksissä (kieli, venäläisten toiminta) kuului asiaan. 40
Näitä päämääriä ajettiin myös varhaisissa osakuntien julkaisusarjoissa. Erityisen aktiivisia oltiin Nylandska avdelningissa, jonka sarjoissa julkaistiin kansankulttuuria koskevia kirjoituksia jo 1860-luvulla. Varsinainen julkaisusarja, ruotsinkielisen maaseudun kansanperinteeseen keskittynyt julkaisusarja Nyland perustettiin vuonna 1884. Länsisuomalaisessa osakunnassa julkaistiin taas vuosina 1890–1897 kaksikielistä Länsi-Suomi/Västra-Finland -sarjaa. 41
Uudelleen organisoituviin osakuntiin perustettiin 1900-luvun alussa kotiseutututkimuskomiteoita, jotka suunnittelivat tutkimus- ja julkaisuohjelmia. Satakuntalainen osakunta ennätti ensimmäisenä aloittamaan uuden sarjan, jonka nimeksi tuli Satakunta I Kotiseutututkimuksia (1907). Se innoitti muitakin osakuntia. 1910-luvulla kaikilla suomenkielisillä osakunnilla oli oma kotiseutusarjansa. Ne olivat Varsinais-Suomalaisen osakunnan Lännetär – Uusi jakso, Karjalaisen osakunnan Karjala, Pohjoispohjalaisen osakunnan Jouko, Viipurilaisen osakunnan Kaukomieli, Eteläpohjalaisen osakunnan Kyrönmaa, Savolaisen osakunnan Savolaisen Osakunnan kotiseutujulkaisuja ja Hämäläisen osakunnan Kaikuja Hämeestä. Luettelo täydentyi 1930-luvulla Eteläsuomalaisen Osakunnan julkaisemalla Uusimaa- ja Kymenlaakson Osakunnan Ankkapurha-julkaisusarjoilla. Kotiseutusarjat sisältävät muun muassa kotiseuturetkillä kerättyä aineistoa ja siihen perustuvaa tutkimusta. Ruotsinkielisillä osakunnilla ei ollut varsinaisia kotiseutusarjoja. 42
Maakuntaliittojen näkyvin kontribuutio on maakuntahistoriahankkeiden käynnistäminen ja toteuttaminen. Sen lisäksi ne julkaisivat muutakin kotiseutukirjallisuutta. Esimerkiksi Varsinais-Suomen Maakuntaliitto julkaisi runsaasti perinne- ja historiatietoa sisältäviä vuosikirjoja noin kahden vuoden välein. Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliitto ryhtyi julkaisemaan vuonna 1945 omaa Kytösavut-sarjaansa. Maakuntaliitot ovat myös koonneet ja toimittaneet maakunnallisia elämäkerrastoja. 43
Viime aikoina on julkaistu pääosin virkatyönä kulttuuriympäristöohjelmia ja -inventointeja. Ne sisältävät erittäin runsaasti paikallistietoa rakennuksista, niiden historiasta, omistussuhteista, ympäristökokonaisuuksista jne. Muistettava on myös arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen valtakunnallinen luettelo.
