Verkkokirjoittaminen ja -julkaiseminen

Kotiseutua käsittelevien tekstien ja jopa kokonaisen teoksen julkaiseminen verkossa on nykyisin hyvä vaihtoehto, etenkin jos julkaisutoimikunnassa on tottuneita verkkokirjoittajia tai ryhmällä on käytettävissään henkilö, joka pystyy auttamaan sisältöjen siirtämisessä verkkoon. Jos julkaisu tai sen osia päätetään julkaista verkossa, on kuitenkin otettava huomioon, että verkkoon kirjoitetaan eri tavalla kuin paperisiin julkaisuihin.

Verkkoteksti on usein monimediaista, jolloin siihen on linkitetty muita tekstejä, mutta myös kuvia, ääntä, videoita ja grafiikkaa. Tuolloin verkkotekstistä käytetään ilmausta hyperteksti. Verkkoteksti on rakenteeltaan epälineaarista toisin kuin paperille kirjoitettu teksti. Verkossa lukija voi itse määritellä etenemisreittinsä, seurata linkkejä ja lukea ne osuudet, jotka ovat hänelle kulloinkin tarpeen, kun taas esimerkiksi kirjan kirjoittaja tarjoaa lukijalle etenemisjärjestyksen. Vaikka kirjan lukija ei seuraisikaan tarkalleen kirjoittajan määrittämää järjestystä, niin teksti kuitenkin säilyy lineaarisena.

Lukija tulee etsimään verkosta tietoa tai jotakin asiakokonaisuutta eikä suinkaan lukemaan pitkiä tekstejä. Verkkolukijan onkin todettu olevan kärsimätön, sillä jos hän ei löydä tietyltä sivulta etsimäänsä tietoa muutamassa sekunnissa, rientää hän etsimään tietoa muualta. Verkkotekstiä ei luetaankaan kokonaan, vaan silmäillen ja osittain, ja tekstistä etsitään itselle tärkeitä kohtia itse valitussa järjestyksessä.

Suunnittelun tärkeys

Kuten kirjoittaminen yleensä, on myös verkkokirjoittaminen syytä aloittaa suunnittelusta. Marsa Luukkonen on todennut, että suunnitteluun käytetty aika korvautuu sivuja käytettäessä moninkertaisesti ja monella tavalla. Silloin kun sivujen tekstit ja dokumentit suunnitellaan hyvin ja sijoitellaan loogisesti, ne muodostavat hallitun kokonaisuuden. Tiedon löytäminen on tuolloin helppoa ja sivut vastaavat kävijöiden tarpeisiin. Suunnittelu ylipäätään luo perustan hyvän tekstin perustekijöille eli oikeille asiavalinnoille, jäsentämiselle ja esittämisjärjestykselle. Suunnittelun avulla myös valitaan sopiva kielimuoto, tiedon määrä ja näkökulma.

Verkkokirjoittaminen kannattaa aloittaa määrittelemällä tehtävän peruslähtökohdat. Tässä auttavat kysymykset: Mitä? Kenelle? Miksi? Mitä-kysymys kiteyttää tekstin idean. Kirjoittajan kannattaa kysyä itseltään, mitä hän haluaa tekstillään sanoa, minkä jälkeen hän voi kiteyttää vastauksensa yhden päälauseen mittaiseksi kuvaukseksi. Tämä vastaus, jota kutsutaan konseptiksi, selkiyttää kirjoittajan ajatuksia ja jäntevöittää tekstin suunnittelua.

Verkkoon kirjoittajan on myös pohdittava kenelle hän tekstiään kirjoittaa ja millainen on tekstin lukija. Lukijajoukko on pyrittävä määrittelemään mahdollisimman tarkasti. Tässä pohdinnassa keskeisiä ovat muun muassa lukijan ikä, sukupuoli, ammatti, koulutustaso, asuinpaikka, perustiedot ja syy nettisivuilla käytiin. Sivuston hierarkkinen rakenne mahdollistaa sen, että esimerkiksi tiedoiltaan eritasoiset käyttäjät voidaan ohjata eri tasoja edustaville sivuille. Ensimmäiselle tasolle voidaan laatia helppotajuisempaa tekstiä, kun taas seuraava taso on vaativampi ja sisältää syvällisempää tietoa aihepiiristä. Tietoa voi myös ryhmitellä niin, että valikko ohjaa eri ryhmät eri sivuille.

Miksi-kysymys taas auttaa verkkokirjoittajaa määrittelemään tavoitteensa ja tehtävänsä sekä löytämään tekstilleen mielekkään näkökulman. Tekstin selkeä tavoite ja tarkoitus, on se sitten opettamista, informaation jakamista tai tiedottamista, taas auttaa tekemään oikeita asiavalintoja.

Verkkokirjoittajat käyttävät suunnittelussaan usein apuna sisältökarttaa. Jos sivuston suunnittelusta vastaa tuotantotiimi, johon kuuluvat kirjoittaja, www-toimittaja, graafikko, kuvaaja ja äänittäjä, on sivustokartta välttämätön. Silloinkin kun teksti on laaja ja se jakautuu eri aihepiireihin, on kartta hyödyllinen.

Sisältökartta kuvaa verkkosivuston rakenteen ja linkitykset visuaalisesti ja jäsentää sivuston sisällön järkeviin osiin. Sisältökartan avulla hahmotetaan sisällön laajuus ja ryhmitellään osiot niiden merkityksen mukaan. Sen avulla voidaan miettiä, miten käyttäjä sivuilla liikkuu, mutta siitä on myös apua, kun pohditaan eri mediaelementtien sijoittelua. Sisältökartta kannattaa laatia vasta siinä vaiheessa, kun tekijöillä on käsitys käsiteltävän aiheen laajuudesta

Tavoitteena luettavuus ja käytettävyys

Hyvässä verkkotekstissä on johdonmukainen esittämisjärjestys ja jäsennys sekä tehokas aloitus. Verkkoon kannattaa kirjoittaa kärkipainotteisesti eli laittaa tärkeät asiat tekstin alkuun ja loppupuolelle yksityiskohdat ja vähemmän tärkeät asiat.

Lukijan on vaikea hahmottaa näytöltä kokonaisuuksia ja näin ollen verkkotekstistä on vaikea tietää ennalta, miten paljon tekstiä on valikoiden ja linkkien takana. Verkkoteksti jakautuukin rinnakkaisiin ja sisäkkäisiin tasoihin, joiden välillä liikutaan linkkien avulla. Kirjoittajan on tarjottava erilaisia etenemisreittejä, koska lukijat itse etsivät, valitsevat ja kokoavat tarpeidensa mukaiset tekstikokonaisuudet. Kunkin sivun pitäisi olla oma, ymmärrettävä tekstikokonaisuus, jolloin lukija pysyy jyvällä asiasta riippumatta siitä, miltä sivuilta on lukemisen aloittanut.

Koska verkkolukija lukee tekstiä silmäillen ja osittain, on kirjoittajan kiinnitettävä huomiota otsikointiin ja jäsennykseen. Etsiessään tekstistä oikeaa kohtaa lukija etenee silmäilemällä otsikoita ja avainsanoja. Yleensä vain kiinnostavat ja tarpeelliset kohdat luetaan kokonaan tai tulostetaan. Otsikoiden pitäisi olla informatiivisia ja mielellään lyhyitä. Pääotsikon on kuvattava osuvasti tekstin sisältöä. Väliotsikoita kannattaa käyttää runsaasti, ja  niiden tulee kertoa kunkin jakson ydinsanoma.

Verkkotekstiä luetaan paljon hitaammin kuin paperitekstiä. Näytöltä lukeminen on hidasta ja rasittaa enemmän silmiä kuin paperilta lukeminen. Tästä syystä verkkotekstien pitäisi olla lyhyitä, selkeitä, havainnollisia ja konkreettisia. Myös kappaleiden sekä jaksojen ja sivujen pitäisi olla lyhyitä ja ytimekkäitä. Teksti kannattaa jäsennellä niin, että se etenee loogisesti. Muutoin verkkokirjoittamiseen sopivat yleisemminkin hyvälle tekstille asetetut tavoitteet. Tekstin pitää siis olla helppolukuista, yksiselitteistä ja ymmärrettävää ja sen sanoma pitää pystyä omaksumaan ja muistamaan helposti.

Verkkotekstissä pitäisi olla silmäiltävyyttä helpottavia tarttumakohtia, joita etsimällä ja lukemalla lukija etenee kohti päämääräänsä. Otsikoinnin lisäksi tärkeitä tarttumakohtia ovat tiivistelmä tai ingressi eli johdanto, luetelmat, ryhmittely ja taulukointi sekä harkitut mekaaniset korostukset, kuten lihavointi ja värit.

Linkkejä kannattaa käyttää harkitusti ja perustellusti ja nimetä linkit. Linkkiotsikkojen tulisi olla selkeitä ja informatiivisia, ja niiden pitäisi auttaa lukijaa ennustamaan, mitä linkin takaa löytyy. Keskelle tekstikappaletta on yleensä suositeltavaa laittaa vain selittäjälinkki, joka avaa vaikeaa käsitettä tai vierasperäistä sanaa. Suosituslinkit, jotka johdattavat lukijan lisätiedon lähteille, on paras sijoittaa tekstin loppuun, kun taas ohituslinkit, esimerkiksi sisällysluettelo, on hyvä sijoittaa tekstin alkuun. Liikkumislinkeissä, jotka siirtävät lukijan edelliselle tai seuraavalle sivulle, taas on selitettävä, mihin lukija on menossa ja mihin palaa.

Vaikka verkkoteksti onkin yleensä hypertekstiä, on verkossa silti mahdollista julkaista myös lineaariseksi paperitekstiksi tarkoitettua tekstiä, kuten vaikkapa kotiseutukirjallisuutta. Kirjoittajan on kuitenkin tuolloin mietittävä, onko lukijan tarkoitus lukea teksti kokonaan ja esimerkiksi tulostaa se itselleen vai onko teksti tarkoitus lukea pelkästään ruudulta. Tämän voi myös kertoa lukijalle esimerkiksi ohjeistamalla tulostamaan koko teksti. Silloin, kun teksti on tarkoitus lukea kokonaan, ei tekstin alkuun tai keskelle ei kannata laittaa linkkejä, vaan ne on voidaan laittaa kootusti tekstin loppuun.

Verkkotekstejä kirjoitettaessa on kiinnitettävä huomiota myös sivujen ulkoasuun. Sivustoa rakennettaessa kannattaa pyrkiä selkeyteen ja yksinkertaisuuteen. Jos kirjoittajan on mahdollista vaikuttaa tekstin ulkoasuun, kannattaa huolehtia siitä, että palsta on riittävän kapea ja tekstin molemmat reunat on tasattu, sillä näytön laidasta laitaan kulkeva teksti on vaikeasti luettavaa ja silmä eksyy helposti pois riviltä. Myös tekstin eteneminen pitää huomioida. Lukija voi joko vierittää tekstiä näytöllä tai sitten kukin asiakokonaisuus tulee esille ruutu kerrallaan.

Verkkojulkaisua laatiessa on luonnollisesti pidettävä myös mielessä tietotekniikan asettamat haasteet. Kirjoittajan kannattaa esimerkiksi valita jokin yleinen kirjasintyyli, jonka kaikki erilaiset selaimet tuntevat. Ylipäätään sivusto on laadittava niin, että se toimii erilaisilla ja eri-ikäisillä ohjelmistoilla ja laitteilla. Käytettävyyden kannalta on tärkeää, ettei sivustolla ole isoja kuvia ja graafisia esityksiä, etenkään, jos ne eivät ole välttämättömiä tekstin ymmärtämiselle. Pitkään latautuvien kuvien avautuminen on käyttäjistä turhauttavaa.

Lähteet:

Luukkonen, Marsa, Tekstiä tekemään! Kirjoittajan opas. WSOY, Helsinki 2004.

Paasio, Harri, Tietokirjoittaja verkossa. Teoksessa Tieto kirjaksi. Toimittaneet Raimo Jussila, Eero Ojanen ja Taija Tuominen. Kansanvalistusseura, Helsinki 2006.