Tekstin viimeistely ja toimittaminen

Kuka toimittaa julkaisun?

Kun julkaisun käsikirjoitus on kirjoitettu, on aika ryhtyä toimittamaan julkaisun tekstejä. Tätä työvaihetta kutsutaan myös editoinniksi tai stilisoinniksi. Tekstin ja tekstit voi toimittaa joko kirjoittaja itse tai sitten ulkopuolinen toimittaja, esimerkiksi kustannustoimittaja.

Kuka tekee toimittamistyön riippuu paljon siitä, millaisesta julkaisusta on kyse. Suuri osa kotiseutukirjallisuudesta julkaistaan omakustanteina, jolloin julkaisuilla ei ole kustannustoimittajaa. Tuolloin joko kirjoittaja, kirjoittajista koostuva toimituskunta tai joku ulkopuolinen henkilö tekee toimitustyön. Jos onnistuu saamaan kirjan jonkin kustantamon julkaisuohjelmaan, vastaa kustannustoimittaja toimittamisesta.

Myös omakustanteen tekijän tai tekijöiden olisi hyvä hankkia julkaisulle toimittaja, sillä toimittaminen on todella tärkeä työvaihe. Ulkopuolisen toimittajan käyttäminen yleensä jäntevöittää, yhdenmukaistaa ja parantaa sisältöä. Kirjoittajat ovat niin sisällä hankkeessaan, että ovat sokeita omille teksteilleen eivätkä välttämättä hahmota kokonaisuutta samalla tavalla kuin ulkopuolinen lukija.

Valitettavasti kotiseutujulkaisujen tekijät monesti säästävät tästä työvaiheesta, sillä toimittajalle pitää yleensä maksaa palkka tehdystä työstä. On nurinkurista, että julkaisun tekijät ovat yleensä valmiita mukisematta maksamaan julkaisun painattamiseen ja ulkoasuun liittyvistä töistä, kuten taitosta ja kovista kansista, mutta eivät siitä, että julkaisu olisi sisällöllisesti viimeistelty ja yhtenäinen. 

Toimittamisen vaiheet

Aika usein toimittamistyö nähdään pelkästään tekstin kielenhuoltona, jolloin hiotaan kieltä, korjataan pilkkuvirheet ja huolehditaan oikeinkirjoituksesta. Kielenhuolto on toki tärkeä, muttei suinkaan ainoa vaihe toimitustyössä. Toimittamis- ja viimeistelyvaiheessa pitää nimittäin kiinnittää huomiota myös tekstin sisältöön, luettavuuteen, tyyliin, sävyyn ja rakenteeseen.

Teksti olisi hyvä lukea viimeistelyvaiheessa läpi muutamaan kertaan. Eri lukukerroilla voi kiinnittää huomiota eri asioihin, sillä kukaan ei kykene seuraamaan samalla lukukerralla kaikkia olennaisia asioita, kuten sisällön johdonmukaisuutta, lauseopillista sujuvuutta ja oikeinkirjoitusta.

Toimittaminen on hyvä aloittaa lukemalla teksti läpi arvioivasti. Tekstiä tarkastellaan kokonaisuutena ja pohditaan vastaako sen asiasisältö tarkoitustaan. Tuolloin voi myös miettiä, pitääkö jotain poistaa ja lisätä tai sanoa toisin. Ensimmäisen lukukerran aikana ei kannata vielä varsinaisesti hioa tekstiä.

Tekstin asiasisältö on hyvä tarkistaa ja tehdä siihen tarvittavat korjaukset heti arvioivan lukemisen jälkeen. Vaikka asiatietojen paikkansapitävyys on ensisijaisesti kirjoittajan vastuulla, niin myös toimittajan on tarkistettava, ovatko tekstissä esitetyt tiedot, kuten vuosiluvut ja nimet, oikein. Jos toimittamistyötä tehdään työryhmässä, voidaan tiedot tarkistaa yhdessä tai jakaa teksti sopivankokoisiin osiin ja antaa kullekin ryhmäläiselle tarkistettavaksi oma kokonaisuus.

Arvioivan lukemisen ja sisältöön keskittymisen jälkeen tarkastellaan tekstin tyyliä, sävyä ja rakennetta sekä varmistetaan, synnyttääkö teksti oikeita, tekstin tavoitteen mukaisia mielikuvia. Samalla tarkastellaan tekstin luettavuutta ja sujuvuutta ja tarkistetaan ovatko lauseet, virkkeet ja kappaleet sujuvia, ymmärrettäviä ja mieleenpainuvia. Myös sanavalintoihin, lause- ja virkerakenteisiin, sidosteisuuteen, tiiviyteen ja havainnollisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Tekstiä voi parantaa muun muassa tiivistämällä, muuttamalla lauseiden, virkkeiden ja kappaleiden järjestystä sekä karsimalla päällekkäisyyksiä, rönsyjä, turhia toistoja ja selityksiä.

Toimittamistyön viimeisessä vaiheessa tarkistetaan oikeinkirjoitus ja tekniset seikat. Teksti kannattaa käydä läpi hyvin tarkasti ja systemaattisesti. Lukiessa on tarkastettava erilaiset tekstin pintarakenteen yksityiskohdat, esimerkiksi yhdysnimet, välimerkit, sijamuodot, pienet ja isot alkukirjaimet sekä nimet ja niiden taivutukset. Tässä vaiheessa on myös viimeisteltävä pää- ja väliotsikot sekä tarkastettava ja yhdenmukaistettava lähdeviitteet ja lähdeluettelo.

Toimittamisen haasteita

Julkaisun toimittaminen on aikaa vievää ja haasteellista työtä. Jos kotiseutujulkaisua tehdään työryhmässä, olisi jo julkaisuhankkeen alkuvaiheessa laadittava yhteiset kirjoitusohjeet ja sovittava muun muassa yhtenäisistä lähteiden ja lainausten merkitsemistavoista. Jos näin ei ole tehty, on toimittajalla edessään todella vaativa urakka.

Viimeistään julkaisun toimittamisvaiheessa pitää kiinnittää huomiota julkaisun tyylilliseen ja kielelliseen yhtenäisyyteen. Jos kirjoittajaryhmä on suuri, on toimittajalla edessään kirjava joukko tekstejä, joiden yhtenäistäminen voi olla todella vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Tekstien yhteinäisyyttä pitäisi toki pohtia jo hanketta suunniteltaessa tai tekstejä kirjoitettaessa, mutta viimeistään toimittamisvaiheessa on lopullisesti ratkaistava, pyritäänkö julkaisussa yhtenäiseen tyyliin ja onko se yleensä mahdollista, vai onko tekstien tyylillinen kirjavuus ja erilaisuus sittenkin parempi ja järkevämpi ratkaisu.

Kirjoittamisen yhteydessä pohdittiin palautteen antamisen ja vastaanottamisen haasteita. Myös julkaisun toimittamisvaiheessa tähän asiaan törmätään. Olisi hyvä, jos toimittaja keskustelisi kunkin kirjoittajan kanssa toimittamistyön periaatteista sekä korjaus- ja muokkausehdotuksista. Tosin monet kielenhuollolliset muutokset ja korjaukset ovat sellaisia, ettei niistä yleensä edes voi neuvotella, mutta esimerkiksi rakenteesta, tyylistä ja tekstien sävyistä on hyvä keskustella ja pyrkiä löytämään molempia osapuolia tyydyttävä vaihtoehto. On asianmukaista, että toimittaja antaa tekstin luettavaksi ja hyväksyttäväksi kirjoittajalle toimitustyönsä jälkeen.

Toimittaminen ja tekstien viimeistely vaatii tyylitajua, kielikorvaa, tekstisilmää, tarkkuutta ja ulkopuolisen silmää. Kyky tekstin toimittamiseen ja hiomiseen yleensä kehittyy aikaa myöten lukemalla, kirjoittamalla ja toimittamistyötä tekemällä. Hyvänä apuna toimittajalle, kuten myös kirjoittajille, ovat erilaiset oppaat, joista voi tarkistaa esimerkiksi välimerkitystä sekä vieraiden paikannimien, numeroilmausten ja lyhenteiden taivutusta. Sanakirjoista taas on hyötyä, kun halutaan saada selville ja tarkistaa sanojen merkityksiä ja käyttötapoja.

Yhteistyö kustannustoimittajan kanssa

Jos on niin onnekas, että saa julkaisulleen myönteisen kustannuspäätöksen, ovat toimittamiseen liittyvät vaiheet erilaiset kuin omakustanteen kohdalla. Kustantamoilla on omat kriteerinsä sille, mitä he julkaistavilta teoksilta odottavat ja vaativat. Kustannuspäätös perustuu aika usein arvioon kirjan menekistä, vaikka kysymys taloudellisesta kannattavuudesta ei ole kaikkien kustantajien kohdalla niin merkittävä ja elintärkeä. Kustannuspäätökseen vaikuttavat myös erilaiset laatukriteerit. Tärkein niistä liittyy tekstin ymmärrettävyyteen, mutta kustantaja arvioi myös, onko kirjan aihepiirillä kysyntää ja tarvetta ja täyttääkö käsillä oleva käsikirjoitus nämä kriteerit.

Kustannustoimittaja lukee tekstin läpi huolellisesti kiinnittäen huomiota muun muassa tyyliin, rakenteeseen ja kielellisiin seikkoihin, ja palauttaa käsikirjoituksen kirjoittajalle tai kirjoittajille kommentein ja ohjein varustettuna. Nämä ovat ehdotuksia ja tarkentavia kysymyksiä, mutta joskus myös ehtoja ja vaatimuksia, joita on noudatettava, jos haluaa kirjan julkaistavaksi. Vaikka kirjoittaja saattaa kokea, etteivät hänen ja kustannustoimittajan toiveet kohtaa, niin kustannustoimittajan ehdotuksiin ja vaatimuksiin kannattaa suhtautua järkevästi, sillä hänen tavoitteenaan on tarjota lukijoille mahdollisimman hyvä julkaisu.

Toimittamisvaiheeseen kuuluu myös kuvitussuunnitelman laatiminen, joka tehdään niinikään kirjoittajan ja toimittajan yhteistyönä. Yleensä myös kuvittaja, valokuvaaja tai graafikko ovat mukana kuvituksen suunnittelussa. Toimitusvaiheessa tarkistetaan myös tekijänoikeudelliset seikat eli ovatko kuvien, kuvioiden ja lainattujen tekstiosien julkaisuoikeudet kunnossa.

Hyvällä kustantajalla on yleensä paljon kokemusta julkaisujen teosta, ja kirjoittajan tai kirjoittajien kannattaa käyttää hyväkseen kustantamon antama toimituksellinen tuki. Kustannustoimittajaa voidaan pitää laaduntarkkailijana, joka lukee julkaisua kuvitellun lukijan näkökulmasta. Kuitenkin hänen tapansa lukea tekstiä poikkeaa monin tavoin tavallisen lukijan näkökulmasta, sillä hän erityisesti etsii virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja rakenteellisia puutteita. Toimittajan onkin luettava tekstiä saivartelevalla otteella ja nähtävä, millä kaikilla mahdollisilla väärillä tavoilla tekstin voi ymmärtää ja mihin kohtiin kriittiset lukijat voivat myöhemmin tarttua.

Kirjoittajien on hyvä pitää mielessään Teijo Makkosen ajatukset kustannustoimittajan roolista. Makkonen on todennut toimittajan olevan lukijan viimeinen edusmies ennen kirjapainoa, ja siten hän myös edustaa lukijan intressejä. Kirjoittajien pitääkin antaa anteeksi toimittajan tiukkuus ja tarkkuus, ja jopa vaatia sitä. Yleensä käy niin, että mitä tiukempi toimittaja on kirjoittajia ja tekstiä kohtaan, niin sitä paremman vastaanoton kirja saa. Jos taas toimittaja suhtautuu tekstiin ja tekijöihin löysästi, niin sitä kriittisempi on julkaisun saama vastaanotto.

Lähteet

Hiidenmaa, Pirjo, Mistä on tietotekstit tehty? Teoksessa Tieto kirjaksi. Toimittaneet Raimo Jussila, Eero Ojanen ja Taija Tuominen. Kansanvalistusseura, Helsinki 2006.  

Luukkonen, Marsa, Tekstiä tekemään! Kirjoittajan opas. WSOY, Helsinki 2004.

Löytty, Olli, Käsikirjoituksesta kirjaksi. Teoksessa Tieteellinen kirjoittaminen. Toimittaneet Merja Kinnunen ja Olli Löytty. Vastapaino, Tampere 2002.

Makkonen, Teijo, Käsikirjoituksesta kirjaksi. Teoksessa Hyvä kirja. Toimittaneet Pirjo Hiidenmaa, Raimo Jussila ja Annika Nissinen. Suomen Tietokirjailijat, Helsinki 2006.

Tuominen, Taija, Ideasta toteutukseen. Teoksessa Teoksessa Tieto kirjaksi. Toimittaneet Raimo Jussila, Eero Ojanen ja Taija Tuominen. Kansanvalistusseura, Helsinki 2006.