Tekstin muokkaaminen ja palautteen hankkiminen

Ideoinnin ja suunnittelun jälkeen alkaa tekstin luonnostelu ja varsinainen kirjoittamistyö. Yleensä tekstiä kirjoitetaan ja muokataan useaan otteeseen. Hyvän kirjoittaminen on loputonta uudelleen kirjoittamista, mikä tarkoittaa tekstin toistuvaa hinkkaamista ja pyörittelyä. Tosin jälleen on huomattava kirjoittajien erilaisuus, sillä vaikka yksi kirjoittaja joutuukin muokkaamaan ja hiomaan tekstiään monta kertaa, voi taas toiselle kirjoittajalle riittää yksi tai kaksi muokkauskierrosta.

Muokkausvaiheessa tekstiä hiotaan monella tavalla. Jos teksti vaikuttaa veltolta, sitä napakoitetaan karsimalla tilkesanoja, kun taas ohutta tekstiä lihavoitetaan lisälausein ja -sanoin. Muokkausvaiheessa myös kirjoitetaan uusia virkkeitä ja kappaleita, mutta vastaavasti poistetaan aiemmin kirjoitettuja osioita. Tässä kirjoitusprosessin vaiheessa pitää tarkastella kokonaisuutta, lukujen ja kappaleiden luontevuutta samoin kuin asioiden loogisuutta ja järjestystä.

Yksi tärkeä vaihe julkaisun tekemisessä on palautteen hankkiminen ja tekstin luettaminen ulkopuolisilla. Lukija voi olla julkaisua tekevän työryhmän, kuten perinnepiirin tai julkaisutoimikunnan jäsen, tai ulkopuolinen lukija, esimerkiksi tekstin aihepiirin hyvin tunteva tutkija tai julkaisussa käsiteltävän kylän asukas.

Ulkopuolisen näkökulma on tärkeä, sillä jokainen kirjoittaja on ainakin jossain määrin ja jossain kirjoitusprosessin vaiheessa sokea omalle tekstilleen. Esa Väliverronen on todennut esilukijoiden auttavan ideoiden ja esitettyjen väitteiden testaamisessa, faktojen tarkistamisessa, uusien lähteiden etsimisessä, rönsyilevien näkökulmien rajaamisessa, tyylin hiomisessa ja uusien näkökulmien hakemisessa. On kuitenkin huomattava, etteivät kaikki kirjoittajat halua keskustella ideoistaan tai näyttää tekstiään muille ennen tekstin valmistumista, vaikka yleensä keskustelu tekstistä tai luonnoksesta auttaa jalostamaan ja vahvistamaan omia ideoita.

Tekstiä on hyvä luettaa useaan otteeseen kirjoitusprosessin aikana, mutta luontevin vaihe on silloin, kun jokin selkeä kokonaisuus on kasassa. Palautteen hankkiminen onkin hyvä ajoittaa sellaiseen vaiheeseen, jolloin teksti ei ole liian viimeisteltyä ja siihen voidaan tehdä vielä sisällöllisiä muutoksia. Tuolloin lukija voi kuitenkin hahmottaa tekstin rakenteen ja sen, mihin kirjoittaja tekstillään pyrkii. Jos teksti on lähes valmista, ei lukija uskalla ehdottaa siihen enää muutoksia, ja palaute voi pahimmillaan keskittyä vain kielenhuoltoon. Sitä paitsi kirjoittaja on muokkausvaiheessa avoimempi palautteelle kuin viimeistelyvaiheessa. Valmiin tekstin kirjoittaja saattaa olla jo niin sitoutunut tekstiinsä, ettei enää suostu ottamaan vastaan palautetta ja muokkaamaan tekstiään.

Palautteessa kiinnitetään huomiota yleensä tekstin kiinnostavuuteen ja lukijaystävällisyyteen, mutta myös ongelmakohtiin, kuten kirjoitusvirheisiin ja kirjoittajan käyttämiin kielellisiin maneereihin. Yhtä lailla lukija voi huomata ongelmia rakenteessa, käsitteiden käytössä ja yleensä ottaen asioiden esittämisessä ja argumentoinnissa. Jokainen osaa kyllä etsiä virheitä ja puutteita toisten teksteistä, mutta olisi tärkeää oppia kommentoimaan ilman arvottamista etenkin siinä vaiheessa, kun lukee tekstin ensimmäisiä versioita. Lukija voisikin virheiden etsimisen sijasta pohtia, mitä sanoja, ajatuksia tai väitteitä tekstistä jäi mieleen tai mistä asioista hän mielellään kuulisi tai lukisi lisää. Lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota myös tekstin ydinajatukseen ja sanomaan sekä rakenteeseen ja juoneen.

Palautteen vastaanottaminen omasta tekstistä ei välttämättä ole helppoa. Yleensä kyky ottaa vastaan palautetta ammattimaisesti kuitenkin kehittyy ajan ja kirjoittamiskokemuksen myötä. Osa kirjoittajista uskoo täydellisesti omaan tekstiinsä ja vahtii mustasukkaisesti sitä, että saa ilmaista asiat omalla tavallaan ja tyylillään. Tällaiset kirjoittajat ovat jo valmiiksi lyöneet lukkoon omat ideansa ja ovat huonoja ottamaan vastaan palautetta. Toisaalta on kirjoittajia, jotka joko vähättelevät omaa tekstiään tai sitten suhtautuvat siihen liiankin kriittisesti.

Kirjoittajan olisi pyrittävä ottamaan palaute vastaan positiivisessa hengessä, sillä ulkopuolisen näkökulma muutos- ja korjausehdotuksineen yleensä parantaa tekstiä. Tuottamaansa tekstiin ei pidä suhtautua liian henkilökohtaisesti ja kommentit pitäisi ottaa vastaan ehdotuksina siitä, miten tekstiä voi parantaa. Valitettavasti joskus käy niin, että kommentoijien mielipiteet ja neuvot eroavat paljon toisistaan tai ovat täysin päinvastaisia, jolloin palautteesta ei ole kirjoittajalle todellista apua ja hyötyä. Tuolloin kirjoittajan pitää vain päättää, kenen palautteeseen luottaa ja valita ne kommentit ja ehdotukset, jotka vievät tekstiä parempaan suuntaan.

Ideoinnin ja suunnittelun jälkeen alkaa tekstin luonnostelu ja varsinainen kirjoittamistyö. Yleensä tekstiä kirjoitetaan ja muokataan useaan otteeseen. Hyvän kirjoittaminen on loputonta uudelleen kirjoittamista, mikä tarkoittaa tekstin toistuvaa hinkkaamista ja pyörittelyä. Tosin jälleen on huomattava kirjoittajien erilaisuus, sillä vaikka yksi kirjoittaja joutuukin muokkaamaan ja hiomaan tekstiään monta kertaa, voi taas toiselle kirjoittajalle riittää yksi tai kaksi muokkauskierrosta.

Muokkausvaiheessa tekstiä hiotaan monella tavalla. Jos teksti vaikuttaa veltolta, sitä napakoitetaan karsimalla tilkesanoja, kun taas ohutta tekstiä lihavoitetaan lisälausein ja -sanoin. Muokkausvaiheessa myös kirjoitetaan uusia virkkeitä ja kappaleita, mutta vastaavasti poistetaan aiemmin kirjoitettuja osioita. Tässä kirjoitusprosessin vaiheessa pitää tarkastella kokonaisuutta, lukujen ja kappaleiden luontevuutta samoin kuin asioiden loogisuutta ja järjestystä.

Yksi tärkeä vaihe julkaisun tekemisessä on palautteen hankkiminen ja tekstin luettaminen ulkopuolisilla. Lukija voi olla julkaisua tekevän työryhmän, kuten perinnepiirin tai julkaisutoimikunnan jäsen, tai ulkopuolinen lukija, esimerkiksi tekstin aihepiirin hyvin tunteva tutkija tai julkaisussa käsiteltävän kylän asukas.

Ulkopuolisen näkökulma on tärkeä, sillä jokainen kirjoittaja on ainakin jossain määrin ja jossain kirjoitusprosessin vaiheessa sokea omalle tekstilleen. Esa Väliverronen on todennut esilukijoiden auttavan ideoiden ja esitettyjen väitteiden testaamisessa, faktojen tarkistamisessa, uusien lähteiden etsimisessä, rönsyilevien näkökulmien rajaamisessa, tyylin hiomisessa ja uusien näkökulmien hakemisessa. On kuitenkin huomattava, etteivät kaikki kirjoittajat halua keskustella ideoistaan tai näyttää tekstiään muille ennen tekstin valmistumista, vaikka yleensä keskustelu tekstistä tai luonnoksesta auttaa jalostamaan ja vahvistamaan omia ideoita.

Tekstiä on hyvä luettaa useaan otteeseen kirjoitusprosessin aikana, mutta luontevin vaihe on silloin, kun jokin selkeä kokonaisuus on kasassa. Palautteen hankkiminen onkin hyvä ajoittaa sellaiseen vaiheeseen, jolloin teksti ei ole liian viimeisteltyä ja siihen voidaan tehdä vielä sisällöllisiä muutoksia. Tuolloin lukija voi kuitenkin hahmottaa tekstin rakenteen ja sen, mihin kirjoittaja tekstillään pyrkii. Jos teksti on lähes valmista, ei lukija uskalla ehdottaa siihen enää muutoksia, ja palaute voi pahimmillaan keskittyä vain kielenhuoltoon. Sitä paitsi kirjoittaja on muokkausvaiheessa avoimempi palautteelle kuin viimeistelyvaiheessa. Valmiin tekstin kirjoittaja saattaa olla jo niin sitoutunut tekstiinsä, ettei enää suostu ottamaan vastaan palautetta ja muokkaamaan tekstiään.

Palautteessa kiinnitetään huomiota yleensä tekstin kiinnostavuuteen ja lukijaystävällisyyteen, mutta myös ongelmakohtiin, kuten kirjoitusvirheisiin ja kirjoittajan käyttämiin kielellisiin maneereihin. Yhtä lailla lukija voi huomata ongelmia rakenteessa, käsitteiden käytössä ja yleensä ottaen asioiden esittämisessä ja argumentoinnissa. Jokainen osaa kyllä etsiä virheitä ja puutteita toisten teksteistä, mutta olisi tärkeää oppia kommentoimaan ilman arvottamista etenkin siinä vaiheessa, kun lukee tekstin ensimmäisiä versioita. Lukija voisikin virheiden etsimisen sijasta pohtia, mitä sanoja, ajatuksia tai väitteitä tekstistä jäi mieleen tai mistä asioista hän mielellään kuulisi tai lukisi lisää. Lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota myös tekstin ydinajatukseen ja sanomaan sekä rakenteeseen ja juoneen.

Palautteen vastaanottaminen omasta tekstistä ei välttämättä ole helppoa. Yleensä kyky ottaa vastaan palautetta ammattimaisesti kuitenkin kehittyy ajan ja kirjoittamiskokemuksen myötä. Osa kirjoittajista uskoo täydellisesti omaan tekstiinsä ja vahtii mustasukkaisesti sitä, että saa ilmaista asiat omalla tavallaan ja tyylillään. Tällaiset kirjoittajat ovat jo valmiiksi lyöneet lukkoon omat ideansa ja ovat huonoja ottamaan vastaan palautetta. Toisaalta on kirjoittajia, jotka joko vähättelevät omaa tekstiään tai sitten suhtautuvat siihen liiankin kriittisesti.

Kirjoittajan olisi pyrittävä ottamaan palaute vastaan positiivisessa hengessä, sillä ulkopuolisen näkökulma muutos- ja korjausehdotuksineen yleensä parantaa tekstiä. Tuottamaansa tekstiin ei pidä suhtautua liian henkilökohtaisesti ja kommentit pitäisi ottaa vastaan ehdotuksina siitä, miten tekstiä voi parantaa. Valitettavasti joskus käy niin, että kommentoijien mielipiteet ja neuvot eroavat paljon toisistaan tai ovat täysin päinvastaisia, jolloin palautteesta ei ole kirjoittajalle todellista apua ja hyötyä. Tuolloin kirjoittajan pitää vain päättää, kenen palautteeseen luottaa ja valita ne kommentit ja ehdotukset, jotka vievät tekstiä parempaan suuntaan.