Tavoitteena lukijaystävällisyys ja selkeys
Kotiseutujulkaisun kirjoittajan on hyvä pitää mielessään huomautus ”Teksti on aina kirjoittajan lahja lukijalle”, mikä sopii huoneentauluksi kaikille kirjoittajille. Kirjoittajan onkin huomioitava julkaisun tulevat lukijat ja pyrittävä kirjoittamaan selkeää, asiallista, ymmärrettävää ja täsmällistä tekstiä.
Kirjoittaessa pitää kiinnittää asioiden esittämisjärjestykseen. Etenkin kappaleiden alkuun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä aloitus antaa lukijalle käsityksen tekstin sisällöstä. Aloituksen pitääkin olla napakka ja kiinnostava.
Mietittäessä, millaista on lukijaystävällinen teksti, on hyvä muistaa, että ihmiset ovat lukijoina erilaisia ja heillä on erilaiset edellytykset ymmärtää lukemaansa. Teksti, joka on toiselle helppo, voi olla toiselle vaikea. Lukijat voivat kiinnittää huomionsa tekstissä käytettyjen sanojen tuttuuteen, ja jos teksti sisältää paljon tuntemattomia sanoja, koetaan teksti vaikeaksi. Kuitenkin tekstin rakentaminen pelkästään sellaisten sanojen ja termien varaan, joiden oletetaan olevan tuttuja lukijoille, on hankalaa eikä aina edes mahdollista. Kotiseutujulkaisun kirjoittajan olisi kuitenkin vältettävä tekstissään vaikeita termejä ja sivistyssanoja sekä vieraskielisiä käsitteitä. Jos hän haluaa niitä välttämättä käyttää, niin ne tulisi ainakin selittää ja avata niiden merkitystä.
Luettavuuteen vaikuttavat myös virkkeiden ja lauseiden pituus sekä pää- ja sivulauseiden käyttäminen. Lyhyet lauseet ja virkkeet ovat yleisesti ottaen luettavampia. Kuitenkin pelkästään lyhyiden lauseiden ja virkkeiden käyttäminen voi tehdä tekstistä töksähtelevää ja luettelomaista. Kirjoittajan kannattaa kiinnittää huomiota myös pää- ja sivulauseiden käyttöön. Yleisesti ottaen tekstit, joissa on runsaasti yhden päälauseen muodostamia virkkeitä ovat vaikeampitajuisia kuin tekstit, joissa käytetään sekä sivu- että päälauseita.
On todettu, että teksti on helppoa silloin, kun siinä on runsaasti tekstiä ja sisältöä jäsentäviä aineksia, kuten konjunktioita, siirtymärakenteita, kytkeviä ja kommentoivia ilmauksia. Niiden avulla lukija pystyy jäsentämään sanottavan mielessään.
Kirjoittajan on mietittävä myös tekstin näkökulmaa. Vaikka kotiseutujulkaisun kirjoittaja yleensä pyrkii kirjoittamaan objektiivisesti ja neutraalilla asiatyylillä, niin hänen äänensä kuuluu tekstistä ainakin jossain määrin. Pirjo Hiidenmaa onkin todennut oivaltavasti, etteivät sanat ole harmittomia informaationvälittäjiä, vaan ne kantavat mukanaan asenteita ja mielikuvia. Tästä hyvä esimerkki on se, miten vuoden 1918 sotaa nimitetään ja millaisia asenteita näiden erilaisten nimitysten, kuten vapaussodan, kapinan tai sisällissodan takana piilee. Toki tietotekstissäkin on luvallista esittää omia mielipiteitään, painotuksiaan ja tulkintojaan, mutta ne pitäisi ilmaista selkeästi ja avoimesti. Ylipäätään kirjoittajan olisi hyvä olla tietoinen omista piilevistä asenteistaan ja siitä, miten ne mahdollisesti hänen tekstissään näkyvät.
