Sisällysluettelo ja otsikointi
Sisällysluettelo antaa lukijalle nopeasti yleiskuvan julkaisun sisällöstä ja jäsentelystä. Kotiseutujulkaisun sisällysluettelo voidaan laatia monella tavalla. Tärkeimmät tavat ovat aikajärjestyksen mukainen eli kronologinen jäsennys ja aiheenmukainen eli systemaattinen jäsennys sekä näiden kahden jäsennystavan yhdistelmä.
Aikajärjestyksen mukaista jäsennystä on helppo seurata, koska se on looginen. Tämän tavan huonona puolena on se, että sisällysluettelosta voi tulla tapahtumien ja vuosilukujen lista. Aiheenmukainen jäsennys vastaavasti mahdollistaa laajemmat kokonaisuudet ja asioiden teemoittaisen käsittelyn. Kirjoittajalle aiheenmukainen käsittely on helppo, sillä tuolloin hän voi käsitellä loppuun yhden lähteen ja lisätä tietoja muista lähteistä, kunnes aihepiiri on kokonaan käsitelty. Aiheenmukaisen jäsennyksen ongelmana on muun muassa toisto, etenkin jos jokaisen aihepiirin kohdalla esitellään samat taustat. Paras ja toimivin jäsennys saadaan yleensä yhdistämällä aiheen- ja aikajärjestyksenmukainen jäsennys. Etenkin silloin, kun tarkasteltava ajanjakso on pitkä tai jos julkaisussa käsitellään sekä menneisyyttä että nykyisyyttä ja tulevaisuutta, on tämä jäsennystapa hyvä.
Kotiseutujulkaisussa jäsentely valtiollisten ja historiallisten tapahtumien mukaan ei välttämättä ole paras ratkaisu, koska laajemmat valtakunnalliset tapahtumat ja historialliset käännekohdat eivät aina ole olleet merkittäviä paikallisesti. Sen sijaan jäsentelyssä voidaan seurata paikkakunnan, kylän tai taajaman historian kannalta merkittäviä tapahtumia ja käännekohtia.
Sisällysluetteloon on muistettava merkitä mahdolliset liitteet ja mielellään myös, jos kirjan loppuosan liitteissä on vaikkapa mittayksiköiden tai murretermien selityksiä tai lopussa oleva kartta kuvattavasta alueesta. Lukijaa saattaa harmittaa, jos hän vasta kirjan luettuaan pääsee näille selityslähteille.
Otsikointi liittyy olennaisesti kirjan jäsentelyyn. Otsikot jaetaan pää- ja väli- tai alaotsikoihin. Otsikkotasot kertovat julkaisun sisäisen hierarkian. Joissakin julkaisuissa käytetään hyvinkin monitasoista otsikointia, mutta yleensä kolme otsikkotasoa riittää. Otsikoiden hierarkia voidaan osoittaa esimerkiksi käyttämällä desimaalijaotusta (1., 1.2., 1.1.2. jne.) tai merkitsemällä eritasoiset otsikot eri tavoin. Esimerkiksi pääotsikon voi merkitä suuraakkosin tai suuremmalla pistekoolla kuin väliotsikot. Nykyisin taittovaiheessa numerointi poistetaan ja hierarkkisuuden määrää otsikkokoko.
Otsikon tarkoituksena on kertoa sitä seuraavan luvun tai kappaleiden sisällöstä, mutta sen pitäisi myös herättää kiinnostusta, motivoida lukijaa ja auttaa häntä valitsemaan itselleen tarkoituksenmukaista ja tärkeää luettavaa. Ylimalkaiset ja lyhyet otsikot (esim. Maanviljelyksestä, Väestö) eivät yleensä kerro paljonkaan eivätkä ole kiinnostavia
Otsikot voidaan jakaa asiaotsikoihin ja vapaamuotoisiin otsikoihin. Asiaotsikoissa kerrotaan lyhyesti ja iskevästi luvussa esitettävät asiat, kun taas vapaamuotoiset otsikot pyrkivät lennokkuuteen. Ne voivat olla sananparsia ja sitaatteja, osia runosta, mukaelmia lauluista tai hauskoja kuvaavia sanontoja. Vapaamuotoisten otsikoiden tavoitteena on luoda julkaisuun keveyttä, mutta niitä kannattaa käyttää maltillisesti.
