Liikkeelle ideoinnista ja suunnittelusta

Ideointi on yksi kirjoittamisen luovista vaiheista. Tärkeintä ideointivaiheessa on saada houkuteltua esiin uusia näkökulmia, yksityiskohtia ja esimerkkejä sekä kirkastaa omia ajatuksia. Ideoinnin pitää olla mahdollisimman vapaata, leppoisaa ja kritiikitöntä eikä tässä vaiheessa vielä pidä kiinnittää huomiota tekstin sisältöön, toimivuuteen tai rakenteeseen. Kirjoittaja voi ideoidessaan pohtia, mitä hän haluaa tekstillään sanoa ja mikä on hänen suhteensa käsiteltävään aiheeseen. Ideat on hyvä kirjata ylös ideapaperiin, johon listataan esimerkiksi ranskalaisin viivoin tekstin ydinajatus sekä siihen liittyvät ideat ja kysymykset. Visuaalisesti suuntautuville henkilöille taas miellekartan eli mind mapin laatiminen on yleensä toimiva ratkaisu. Myös vapaata kirjoittamista pidetään hyvänä työskentelytapana ideointivaiheessa. Tuolloin kirjoitetaan pakottomasti ja sensuroimattomasti tajunnanvirtamaista tekstiä eikä kiinnitetä huomiota tekstin rakenteeseen tai oikeinkirjoitukseen.

Työsuunnitelman laatiminen on hyvin tärkeä vaihe kirjoitusprosessissa. Suunnitelma kannattaa kirjata ylös, jolloin siitä voi pyytää tarvittaessa palautetta. Suunniteltaessa pohditaan tekstin tavoitteita ja jäsennetään ainekset tarkoituksenmukaisiksi kokonaisuuksiksi eli jaksoiksi ja kappaleiksi. Työsuunnitelmaa laadittaessa mietitään, mitkä ainekset ovat käsittelyn, tavoitteen ja näkökulman kannalta pääasioita ja niihin liittyviä yksityiskohtia. On myös hyvä pohtia, mitkä ainekset ovat epäolennaisia kokonaisuuden kannalta, jolloin ne voidaan jättää kirjoituksesta kokonaan pois. Yhtenä vaihtoehtona on ryhmitellä aineisto pääasioittain ja valita kunkin pääasian yhteyteen sitä täydentävät yksityiskohdat ja esimerkit. Tässä vaiheessa on mietittävä myös asioiden esittämisjärjestystä. Tekstin voi jäsentää monin tavoin, esimerkiksi aihepiireittäin tai aika-, tapahtuma- tai tärkeysjärjestykseen.

Työsuunnitelmaan kirjataan myös aikataulu. Sen on hyvä olla sopivan löysä ja realistinen, jottei se aiheuta tarpeetonta stressiä. Alustava sisällysluettelo tai dispostio, jossa työ on jaettu selkeästi osiin, toimii hyvänä lähtökohtana aikataulun laatimiselle. Sisällysluettelo tai dispositio myös auttaa kirjoittajaa hahmottamaan, mitä kaikkia aihepiirejä tekstissä loppujen lopuksi käsitellään. Sisällysluetteloa laatiessa kirjoittaja joutuu miettimään tekstin työotsikkoa samoin kuin pää- ja alaotsikoita.

On tärkeää muistaa, että tekstin rakenne ja asioiden esittämisjärjestys samoin kuin sisällysluettelo ja suunnitteluvaiheessa laaditut otsikot yleensä muuttuvat kirjoitusprosessin aikana. Prosessin alkuvaiheessa laadittuun suunnitelmaan ei siis kannata tukeutua itsepäisesti, vaan sen pitää antaa elää kirjoittamistyön aikana.

Ideointi- ja viimeistään suunnitteluvaiheessa kirjoittajan on pohdittava, mitä aihepiirejä julkaisuun tai siihen sisältyviin artikkeleihin otetaan mukaan. Julkaisuun ei kannata tunkea mukaan kaikkia kiinnostavia aiheita ja kaikkea koottua aineistoa, vaan kirjoittajan tai kirjoittajien on tehtävä valintoja sen suhteen, mitä on järkevää käsitellä juuri tässä tekstissä tai teoksessa. Aihepiirien rajaaminen onkin erittäin tärkeä työvaihe, jota on jo saatettu miettiä aineistoa kerätessä, kun on pohdittu, mitä aineistoja otetaan mukaan ja mitä jätetään ulkopuolelle.