Erilaiset kirjoittamisen tyylit

Kirjoittamisen tavat ja tyylit eroavat toisistaan eivätkä kaikki ole samanlaisia kirjoittajia. Taija Tuomisen mukaan kirjoittajissa on kaksi päätyyppiä, suunnittelija ja keksijä. Suunnittelija yleensä miettii tekstinsä valmiiksi ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan, kun taas keksijä työskentelee ilman ennakkosuunnitelmaa ja aloittaa inspiraation vallassa. Molemmissa kirjoittamisen tavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Suunnittelija perehtyy huolellisesti aineistoonsa ja käyttää runsaasti lähteitä. Suunnitteleminen ja materiaalien keruu vie aikaa, jolloin kirjoittamisen aloittaminen voi muuttua ylivoimaiseksi. Keksijä, jonka tekemistä määrittää inspiraatio, taas ei välttämättä jaksa keskittyä riittävän pitkään yhteen tekstiin eikä malta työstää ja viimeistellä tekstiään.

Kirjoittajat voidaan jakaa työskentelyn nopeuden perusteella suoltajiin ja puurtajiin. Suoltaja kirjoittaa nopeasti ja vaivattomasti, kun taas puurtaja kirjoittaa hitaasti, pohdiskelee, hioo ja muokkaa tekstiään. Kirjoittajatyypit eivät tietenkään ole selkeitä ja tarkasti rajattavia ja jaottelua ei pidä ottaa liian vakavasti. Kirjoittajatyyppi kuitenkin vaikuttaa ajattelu- ja työskentelytapaan ja olisikin hyvä ainakin jossakin määrin pohtia, mikä on itselle luontaisin ja sopivin tyyli.

Kirjoittajat poikkeavat toisistaan myös siinä, miten he tuottavat tekstiä ja mikä on heidän kirjoittamisrytminsä. Kirjoittamisen ammattilaisten kohdalla kirjoittamistavat on jaettu tunti- ja urakkatyöhön. Tuntityöläinen totuttaa itsensä kirjoittamaan päivittäin esimerkiksi tietyn tuntimäärän. Kirjoittaja suhtautuu työskentelyynsä kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti. Tuntityöskentely on parhaimmillaan motivoivaa ja voi auttaa silloin, kun ei muuten oikein saa tekstiä syntymään. Vaikka kirjoittaminen onkin säännöllistä, niin se voi venyä pitkälle aikavälille, jolloin voi olla vaikeaa pitää mielessään tekstin sisältöä ja kokonaisuutta.

Urakkatyössä vastaavasti kokonaisuus pysyy yleensä hyvin hallinnassa. Urakkatyölle ovat tyypillisiä intensiiviset kirjoittamisjaksot, jolloin kirjoitetaan pitkiä aikoja kerrallaan. Tämä tapa voi olla raskas sekä kirjoittajalle että hänen lähipiirilleen, koska kirjoittaja uppoutuu totaalisesti omaan työhönsä. Joidenkin kirjoittajien kohdalla urakkatyö on harkittu työskentelytyyli, mutta joidenkin kohdalla siihen ajaudutaan, kun kirjoittamiselle ei ole riittävästi aikaa ja kirjoittaminen jätetään viime tinkaan.

Kirjoittamiseen kannattaa välillä ottaa etäisyyttä ja pitää taukoja. Jopa säännöllisesti kirjoittavan tuntityöläisen on hyvä laittaa teksti välillä sivuun vaikkapa viikoksi. Kirjoittajan kannattaa myös kuunnella itseään siinä, mikä vuorokaudenaika sopii parhaiten kirjoittamistyölle. Tosin aikataulua ei aina ole mahdollista muokata oman rytmin mukaan, mutta jos se suinkin on mahdollista, niin kannattaa kirjoittaa silloin kuin kirjoittaminen itseltä parhaiten luonnistuu.