Aineistoista tekstiksi
Kotiseutujulkaisussa käytettävä aineisto koostuu erilaisista arkistoaineistoista, yksin- ja ryhmähaastatteluista, kirjoitetuista muistelmista ja kuvallisesta aineistosta. Kirjoittaja tai kirjoittajaryhmä joutuu miettimään, miten nämä erilaiset aineistot koostetaan hyväksi, kiinnostavaksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi.
Kirjoittajan tai julkaisua laativan ryhmän pitää jo suunnitteluvaiheessa päättää, laaditaanko yhtenäinen, esimerkiksi aihepiireittäin tai aikajärjestyksessä etenevä kokonaisuus vai koostuuko julkaisu erillisistä artikkeleista, jutuista ja kertomuksista. Etenkin silloin, kun kirjoittajaryhmä on suuri, on tyylillisesti ja kielellisesti yhtenäisen julkaisun laatiminen todella vaativaa ellei jopa mahdotonta. Julkaisulla pitäisikin tuolloin olla toimittaja, joka yhtenäistäisi kaikki tekstit. Tämä on kuitenkin hyvin vaativaa ja aikaa vievää, koska jokaisella kirjoittajalla on oma ääni ja kirjoittamistyyli.
Yksittäinen kotiseutujulkaisun teksti voi pohjautua vain yhteen aineistoon, esimerkiksi haastatteluun, tai se voi olla monenlaisten aineistojen, kuten haastatteluiden, muistelmien ja arkistoaineistojen pohjalta laadittu kokonaisuus. Tekstissä voi olla myös viittauksia tutkimuskirjallisuuteen, pitäjä- ja paikkakuntahistorioihin ja muihin kotiseutujulkaisuihin. Joillekin kirjoittajille erilaisten aineistojen ja lähteiden yhdistäminen näyttää olevan luontevaa ja helppoa, kun taas toiset kirjoittajat laativat mieluiten yhteen tai muutamaan haastatteluun tai muistelmaan pohjautuvia juttuja.
Muistelmia voi aivan hyvin julkaista sellaisenaan, mutta niitä voidaan toimittaa tai yhdistää muihin aineistoihin. Sen sijaan yksittäistä haastattelua ei yleensä kannata julkaista sellaisenaan, koska suullinen esitys ei kirjoitettuna ole kiinnostava ja sen lukeminen on hankalaa. Haastattelu kannattaakin toimittaa ja kirjoittaa siitä juttu tai kertomus. Tekstissä voidaan tuolloin käyttää joko yksilön ensimmäistä (minä) tai kolmatta persoonaa (hän). Myös useamman muistelman tai haastattelun kirjoittaminen peräkkäin tai niiden yhdistäminen yhdeksi tekstiksi on hyvä menetelmä, koska tuolloin sama yksittäinen tapahtuma tai teema valottuu ja välittyy useamman kertojan näkökulmasta.31
Haastattelua stilisoidessa joudutaan miettimään kertomuksen kieliasua ja sitä, käytetäänkö tekstissä puhekieltä ja murretta vai muutetaanko puhetta kirjakielisempään muotoon. Haastattelussa esille tulevat puhekieliset ilmaisut, kertomuksen poukkoilevuus ja eloisa kielenkäyttö eivät välttämättä toimi tai edes tule esille kirjoitettuna. Murteen käyttämistä kannattaa miettiä tarkkaan, sillä murteen kirjoittaminen on hankalaa ja vaarana on kirjoittaa ns. puolikieltä eli osaksi murretta ja osaksi kirjakieltä. Erityisesti pitkät murteella kirjoitetut tekstit ovat yleensä raskaslukuisia, ellei sitten ole kyse todella hyvästä kirjoittajasta, joka hallitsee hyvin murteellisen kerronnan. Puhekieltä ja murretta kannattaa käyttää etenkin silloin, kun halutaan tuoda esille paikallista puheenpartta tai korostaa kertojan persoonaa. Osittain on kyse makuasioista ja siitä, mikä mitäkin lukijaa miellyttää. Tärkeintä on, että tekstistä välittyy kertojan ääni ja hänen tapansa puhua, mutta kuitenkin niin, että teksti on luettavaa ja ymmärrettävää.32
